Jurvan
baptistiseurakunnan sivulla kohdasta ”opetuksia” löytyy Janne ja Sara Saarelan
uskoa puolustavia kirjoituksia aika laajalla skaalalla. Heti ensimmäinen
kirjoitus oli otsikoitu: Mitä on
apologetiikka?
Janne Saarela
lainaa William Lane Craigia, vaikka jokainen Craigin argumentti on debunkattu
jo ajat sitten. Craig (ja Saarela) nimeävät yhdeksi apologetiikan päämäräksi kulttuurin muovaamisen. Tämä päämäärä on
kopioitu amerikkalaiselta uskonnolliselta oikeistolta, joka pyrkii
soluttautumalla poliittisen järjestelmään pystyttämään teonomisen teokratian.
Tällaisen on hyvin linjassa baptistien amerikkalaisen version kanssa.
Baptistithan ovat soluttautuneet Republikaaniseen puolueeseen. Saarelalta jää
huomaamatta, että Amerikan baptistien menetelmät eivät oikein sovellu Suomeen.
Saarela ja
Craig:
Länsimaisessa yhteiskunnassa on meneillään
kulttuurisota. Samaan aikaan kulttuuristamme on tullut jälkikristillinen. Ei
ole lainkaan kummallista huomata televisiossa elokuvien ja sarjojen antamaa
kuvaa uskovaisesta tyypistä, joka on outo, tyhmä ja asiansa puolesta
kiihkoileva. Kristinuskolla ei ajatella olevan mitään tekemistä nuorien,
fiksujen ja menestyvien ihmisten kanssa. Jos haluamme saada evankeliumin
kuuluville älyllisesti varteenotettavana vaihtoehtona aikamme ajatteleville
ihmisille, meidän tulee muovata kulttuuriamme niin, ettei kristinuskoa voida
sivuuttaa vain vanhentuneena taikauskona.
Yhteiskunnassa
ei ole meneillään ”kulttuurisotaa”. Mitä lie kulttuurisota edes tarkoittaa?
Kristinuskon hegemonia-asema murtui jo kauan sitten, joten yhteiskunnasta on
todellakin tullut jälkikristillinen. Ylivallan menettäminen ilmeisesti närästää
monia. Samaan aikaan haikaillaan paluuta johonkin ideaaliin, jota ei ole edes
ollut olemassa, ja vaikka olisikin, niin se ei missään tapauksessa olisi ollut
idelaali.
Se millaisena
Saarela ja Craig kuvaavat kristityt pätee juuri heidän itsensä kaltaisiin
ääriuskoviin. He ovat meuhkaamisellaan onnistuneet tekemään uskosta niin
vastenmielistä, että siihen ei haluta koskea pitkällä tikullakaan. Tämä on
tietenkin hyvä asia: usko joutaa mennä. Samalla he kuitenkin ovat
marginalisoineet maltillisemmat ja edistyksellisemmät uskovat. Heitä taitaa
olla valtaosa uskovista, mutta näkyvimmät ovat nämä äänekkäät änkyrät.
Tuosta sitaatin
viimeisestä virkkeestä selviää dominionistinen, teonominen ja teokraattinen
päämäärä. Tarkoituksena on mädättää ja myrkyttää kaikki, jotta kristinuskon
menetetty hegemonia saadaan palautetuksi. Tällä tavoin politisoimalla
kristinusko valtahierarkiasta tulee oligarkian diktatuuri,
kansalaisyhteiskunnan irvikuva. Kristillinen yhteiskunta on aina haitallinen,
eikä sellaista voi tukea kukaan muu kuin baptistiseurakunnan apologeetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti