Olen jo aiemmin
kirjoittunut siitä, kuinka islamistit ovat hyviä fundamentalisti-kristittyjen
liittolaisia. On aivan samantekevää, mikä sattuu olemaan taivashepun nimi,
kunhan uskoo vain johonkin taivasheppuun ja katsoo tuon kuvittelemansa
taivashepun velvoittavan toimimaan tietyllä tavalla. Toimintaa tarkoittaa
yleensä jonkin väestönryhmän sortoa ja syrjintää. Nyt asiasta alkaa olla mustaa
valkoisella Perussuomalaisten kansanedustaja Veli-Matti Saarakkalan toimesta.
Populistis-uusfasistinen
kansanedustaja Veli-Matti Saarakkala kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla blogin, joka oli otsikoitu Konservatiivisen yhteiskuntapolitiikan pitkä
lasku ja hidas nousu.
Saarakkalan
johtopäätös oli seuraava:
On myös Suomen etu, että integroimme Suomeen
jäävät maahanmuuttajat osaksi konservatiivisempaa elämänmenoa, jota heistä
pääosa luonnollisesti kannattaakin. Jos siis häviämme nyt niskan päällä olevien
ilmiöiden takia yhden erän, ei heitetä toivoa, vaan mennään ja pelataan niillä
vahvuuksilla, jotka meille on annettu. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.
Saarakkalan
johtopäätös nojautuu hänen kielteiseen käsitykseensä spn-avioliittolaista. Kun
sen debatin nämä kristillis-fasistis-populistiset piirit hävisivät, niin
liittolaisiksi kelpaa kuka tahansa, joka vastustaa ko. lakia.
Saarakkala
jatkaa:
Liberaalit yrittävät liittoutua nyt
esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa ja maahanmuuttajilta on järkevää hyödyntää
tilaisuus, mutta ei mene kauan, kun liitto murtuu ja saamme maahanmuuttajista
voimaa konservatiiviselle puolelle. Tilanne kannattaa käyttää hyväksi
mahdollisuuksien mukaan, vaikka pääosa meistä konservatiiveista vastustammekin
nykyisenlaista maahanmuuttoa ilmiönä ja yritämme padota sitä. Maahanmuuttajia
vastaan ihmisinä meillä ei ole kuitenkaan mitään.
Saarakkalan maailmassa
maahanmuuttajakin on oikein hyvä ihminen, kunhan ajattelee ja toimii juuri
samalla tavoin edustaja Saarakkala ja samoin ajattelevat fasistiset piirit,
joita löytyy Eduskunnan Familia-verkostosta, Aito Avioliitto ry:stä ja Suomi
Ensin liikkeestä yms. ääri-ilmiöistä. Tähän ryhmittymään voidaan laskea myös
Patmos Lähetyssäätiö.
Saarakkalan
maalaama konservatiivinen agenda sisältää aina ja varmasti väkivallan
elementin. Arvelen uusoikeiston ja uusfasistien, joihin Saarakkalakin
eittämättä kuuluu, turvautuvan helpommin väkivaltaan kuin mikään muu ääriliike.
Pelon
lietsominen järjestämällä mikromellakoita on aina historian kuluessa ollut
fasistinen toimintapa. Luodaan kuviteltu uhka ja tarjotaan siihen itse
ratkaisu.
Saarakkala
yliarvioi uusoikeiston uusfasistisen agendan houkuttelevuuden. Ei ole edes
olettavaa, että näistä auktoriteettiuskoisista pikku-natseista löytyisi
sellaista kriittistä massaa, jotta he onnistuisivat ajamaan asiaansa muuta kuin
metelöimällä verkossa.
Me sekulaarit
humanistit olemme kuitenkin hereillä ja tarkkailemme kaikenmaailman
saarakkoloita. Mielenkiinnolla odotan kuka uusfasisteista esittää seuraavana
tyranniaa ihannoivan kannanoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti