Tyypillisesti
teistinen usko riistää uskovalta itsemääräämisoikeuden. Vielä pahempaa,
teistisen uskon omaava pyrkii riistämään muiltakin näiden itsemääräämisoikeuden
joko pakottamalla, uhkailemalla tai suostuttelemalla.
Erityisesti
kristinusko ja Islam suhtautuvat vihamielisesti ihmisten
itsemääräämisoikeuteen, kun itsemääräämisoikeus määritellään seuraavasti: Itsemääräämisoikeuden mukaan kompetentilla
henkilöllä on oikeus itsenäiseen harkintaan, päätöksentekoon ja toimintaan.
Henkilön kompetenssi määräytyy hänen kykyjensä, taitojensa ja tietojensa
pohjalta.
Tuo ei millään
käy ainakaan fundamentalistisimmille teisteille. He pyrkivät aina ja kaikkialla
sekaantumaan toisten elämään rajoittamalla näiden itsemääräämisoikeutta.
Teistit ovat täten myös vastustamassa vapauksia ja vapausoikeuksia.
Jukka Räikkä
sanoo teoksessaan Taivaassa ja maan
päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan (1997) mm. seuraavaa:
Nykyisissäkin yhteiskunnissa on kristillisen
perinteen kielteisiä seurauksia. Uskonnot aivopesevät
ihmisiä, riistävät heidän itsemääräämisoikeutensa, käyttävät heitä
taloudellisesti hyväkseen, ajavat itsemurhiin,
syrjivät toisuskoisia, syrjivät homoseksuaaleja,
tukahduttavat ilmaisunvapautta ja tuhoavat alkuperäiskansojen elämäntapaa. Esimerkkejä ovat myös
kirkoissa tapahtuva lasten
seksuaalinen hyväksikäyttö, avioliittojen
rikkoutuminen uskonnollisen heräämisen vuoksi ja kirkkojen harjoittama
sodanlietsonta. Usein sanotaan, että kristinusko on vaikuttanut muun luonnon ja toisten
eläinten
alistamiseen sekä oppiin miesten ylempiarvoisuudesta naisiin nähden.
Kristillisellä perinteellä voi olla kielteinen vaikutus ihmisten mieliin.
Uskovainen voi kärsiä jatkuvista turhista syyllisyydentunteista,
hän voi olla kohtalouskoinen
ja nöyryys-käsitteen korostamisen vuoksi menettää vaikuttimensa toimia
itsenäisesti, hän vaipua teeskentelyyn tai pelkotiloihin.
Kristinusko on puuttunut myös politiikkaan ja tukenut vallankäyttöä: uskovat
ovat usein vastustaneet yhteiskunnallisia uudistuksia.
Tuossa oli jo
aika pitkä lista uskon ja uskonnon haitoista. Paljon edistystä on oikeuksien
toteutumisessa tapahtunut, mutta paljon on vielä tehtävää.
Jo pelkkä
evankelioiminen on yritys puuttua toisen ihmisen itsemääräämisoikeuteen:
evankelioimisen prinsiippi on rangaistuksella uhkaaminen, vaikka mitään
rangaistavaa ei olisi tapahtunut. Uhkaamalla kuvitteellisella rangaistuksella
toinen saadaan luopumaan itsemääräämisoikeudestaan ja todennäköisesti vielä
toimimaan omaa etuaan vastaan. Muinainen miekkalähetys on vain saanut
hienostuneempia väkivallankäytön muotoja: Tee niin kuin minä sanon tai muuten!
Itsemääräämisoikeudet
ovat pelkkää sanahelinää kunnes lainsäädäntö saadaan niin sekulaariksi, että
lait eivät vähäisimmissäkään määrin suo mahdollisuutta sille, että uskovilla
olisi mahdollisuus rajoittaa toisten itsemääräämisoikeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti