Paavolan Petri on suivaantunut Helsingin yliopiston teologiselle tiedekunnalle

Palstalla silloin tällöin esiintyvä typerys nimeltä Petri Paavola on taas päästänyt aivopierun, joka tällä kertaa Helsingin yliopiston teologista tiedekuntaa. Pepa on harhaisuudessaan ja häiriintyneisyydessään jo sitä psykopatologista luokkaa, että PePan lähimmäisten tulisi olla huolissaan PePan mielenterveydestä. Ehkä ovat, mutta antavat PePan porskuttaa ja siitä seuraa, että meillä on lähes joka viikko uutta hauskaa idiotismia luettavana.

Tällä kertaa PePa on seonnut pyhästä hengestä, mutta siitä myöhemmin.

Kaikki uskovat haluavat oppia enemmän Jumalasta ja Hänen sanansa opetuksesta. Tämän tähden jotkut uskovat hakeutuvat teologiseen tiedekuntaan sillä aikomuksella, että he siellä oppisivat paremmin tuntemaan Jumalaa sekä saisivat kunnon varustuksia hengellisiin palvelutehtäviin. Hyvin usein käy kuitenkin päinvastoin ja monessa tapauksessa voi käydä niin, että ihminen kadottaa uskonsa Jumalaan teologisen tiedekunnan opiskelujen takia.

Tämän jälkeen PePa siteeraa pitkälti edellisessä postauksessani mainittua Kari Kuulaa. Tämän jälkeen PePalla onkin jo käsitys asiasta:

Kari Kuulan tarina on todella koskettava ja pysäyttävä tai sitä sen tulisi olla jokaiselle Herran Jeesuksen opetuslapselle. Koska teologisessa tiedekunnassa ei tutkita Jumalaa ja Hänen sanansa totuutta, vaan ihmisten uskomuksia, joiden kautta haetaan järkiselityksiä, niin on selvää, että pikkuhiljaa usko Jumalaan voi kadota ja sen tilalle tulee ihmisjärjen tieteelliset selitykset. Usko ei katoa hetkessä mutta vähän kerrallaan, ain sen mukaan mitä enemmän ihminen täyttää ajatusmaailmaansa järjenpäätelmillä ja ihmisten selityksillä.

Tieteellinen tapa tutkia teologiaa on sellaista missä itse Jumalaa ei voi tieteellisesti tutkia, eikä Hänestä voi saada varmaa, kaikkia vakuuttavaa tieteellistä tietoa. Silloin kun uskoa Jumalaan tutkitaan aatehistorian näkökulmasta käsin, joka on vain ihmisyhteisöiden toimintaa, niin usko Jumalaan alkaa näyttäytymään samanlaisena, eli erilaisista ihmisten tekemistä tulkinnoista siitä mitä Jumala ja kristinusko voisi olla tai mitä se ei ole jne.

Jos jostakin jumalasta esitetään jokin väite, se tulee asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi. Jos väite todetaan epätodeksi, niin se on epätosi. Sama pätee kaikkiin Raamatusta esitetyt väitteet: ne on osoitettu selvästi epätosiksi. Siinä ei PePan rimpuilu paljon auta.

Tämän maailman ihmisviisaus on turhuutta Jumalan mielestä ja tämä pätee erityisesti teologiseen tutkimukseen ja opetukseen, jossa ei tutkita Jumalaa, vaan ihmisten uskomuksia Hänestä. Silloin kun uskova etsii teologiasta vastauksia Jumalaan ja Raamattuun, niin hän saa tietoa erilaisista ihmisuskomuksista ja tieteellisistä näkökulmasta. Tehdessään näin uskova ihminen on nojautunut omaan ja muiden ihmisten ymmärrykseen ja siitä syystä hän eksyy totuudesta ja voi kadottaa uskonsa Jumalaan.

Ihmisviisaus on meille ainoa tunnettua tietoa; mistään muusta ei ole näyttöä, vaikka PePa kovasti yrittää pelastaa perusteettoman uskonsa rippeet. Tietoa tappaa Pepan uskon mennen tullen. Tästä syystä Pepa on juuttunut denialismiinsa. Paljon PePan kirjoituksia lukeneena vaikuttaa siltä, että pienikin todellisuuteen johtava särö saa PePan epätosiin premisseihin rakentuvan minäkuvan romahtamaan. 

Minun pointtini on se, että koska Helsingin teologinen tiedekunta ei pyri opettamaan Jumalasta, Hänen tahdostaan ja sanastaan, sillä sen arvot nousevat ihmisviisaudesta, ei Jumalan voimasta ja viisaudesta, niin siksi minä itse en olisi sellaisen opetuksen alaisuudessa, vaikka siellä joskus joku sanoisi jotakin Raamatun sanan totuuden mukaista.

Kyllä on PePalla vaikeaa. Mitä enemmän Raamatun tutkimus edistyy, sitä enemmän Raamattu osoittautuu mytologiseksi folkloristiikaksi. 

PePan ratkaisu on kovin yksinkertainen: tieto ja opiskelu ovat pahasta. PePalle jokin kuviteltu entiteetti nimeltä Pyhä Henki kertoo kaiken tarvittavan. Mielikuvitusolioiden mielipiteille arvon antaminen kertoo jo horjuvasta psyykkisestä tilasta.

Tosin Pepe on jo tässäkin blogissa osoitettu pellehermanniksi, mutta silti nämä Pepan kirjalliset tuotokset jaksavat kerta toisensa jälkeen huvittaa.