Lapsilla ja nuorilla tulee olla oikeus vakaumuksenvapauteen

Lapsia ja nuoria tulisi informoida siitä, että vakaumuksenvapaus koskee myös heitä. Lapset ja nuoret ovat oikeutettuja omaan vakaumukseensa riippumatta siitä, mikä on heidän vanhempiensa uskonnollinen vakaumus. Lapset ja nuoret tulee olla vapaita uskonnollisesta vakaumuksesta niin halutessaan.

Miten saavuttaa nuoret, jotka kärsivät vanhempiensa uskonnollisesta vakaumuksesta? Miten saavuttaa manipuloinnin kohteeksi joutuneet lapset ja nuoret? Tulisiko julkisen vallan esimerkiksi koulutyön yhteydessä informoida lapsia ja nuoria siitä, että heillä on vakaumuksenvapaus?

Lapsiin ja nuoriin kohdistuva uskonnollinen manipulointi voi saada katastrofaalisia muotoja. Kyse ei ole enää ajattelun ja käyttäytymisen ohjailusta haluttuun suuntaan vaan suoranaisesta väkivallasta, joka voi jopa täyttää rikoksen tunnusmerkit. Tällainen ohjailu on aina lapsen ja nuoren edun vastaista.

Lasten ja nuorten vakaumuksenvapautta loukataan pyrkimällä rajoittamaan ajattelunvapautta. Monet ajatukset luokitellaan ”syntisiksi” vaikka skeptisyys olisi oppimisen edellytys. Toisinajattelijoiden ajattelua pyritään kontrolloimaan pelottelulla ja uhkailuilla.

Myös lasten ja nuorten informaation saantia pyritään rajoittamaan: vanhemmat/huoltajat saattavat rajoittaa tai kokonaan estää joukkotiedotusvälineiden käyttöä. Jokainen epäilys vanhempien uskonnollista vakaumusta kohtaan pyritään vaientamaan estämällä tiedonsaantia tai väittämällä joukkotiedotusvälineitä jonkin riivaajan välineiksi.

Uskonnollisten vanhempien lapset joutuvat kohtaamaan päivittäin aivopesua: vanhemmilla on käsitys siitä, että heidän tapansa uskoa on oikea ja lasten tulee uskoa juuri heidän tavallaan. Ko. perheen ja mahdollisen uskonnollisen yhteisön ulkopuolella elämä on syntistä ja saastaista. Näin väitetään vailla mitään perusteita. Täten lapset joutuvat elämään kaksinkertaisessa kultissa – perheessä ja uskonnollisessa yhteisössä.

Pahinta em. tapauksessa on se, että lapset ja nuoret erittäin harvoin voivat valita haluavatko he kuulua perheen ja yhteisön muodostamaan kulttiin. Lasten ja nuorten resurssit irrottautua perheestä ovat todella rajalliset. Lisäksi tietämättömyys omista oikeuksista on näiden lasten keskuudessa ehkä kattavampaa. 

Juuri em. kaltaiset lapset tulisi saattaa avun piiriin. Kognitiivinen dissonanssi on usein niin raju, että sillä saattaa olla koko loppuelämän traumauttava vaikutus. 

Lapsen oikeus vakaumuksenvapauteen peittoaa aina vanhempien oikeuden uskontokasvatukseen.