Pariisissa saatiin uusia uskonnon uhreja

Pariisissa saatiin taas viime viikolla lisää uusia uskonnon uhreja. Tällä kertaa monelta lähti henki, moni joutui sairaalaan ja turhan moni traumatisoitui ihan muuten vaan.

Kaikki kolme Abrahamista polveutuvaa aavikkobarbaarien uskontoa ovat historialtaan niin väkivaltaisia, että luulisi niiden jo pelkän väkivallan kuvottavuuden vuoksi lopahtaneen. Mutta ei, niin sitten ei.

Taas jää jälkien paikkaaminen meille sekulaareille humanisteille. Kun yhteiskuntapoliittisia tavoitteita ajetaan väkivaltaisesti uskonnon – tässä tapauksessa Islamin nimissä, niin ollaan aivan väärillä jäljillä. Helppoahan se on oikeuttaa mikä tahansa irvokas teko kuvitellun jumalan nimissä.

Tässä suhteessa kristityt eivät ole sen parempi: kristinuskon historia on niin väkivaltainen, ettei sitä voi pitää millään muotoa rauhanomaisena uskontona. Perusteet olivat aivan samat kuin näillä pommeja räjäyttelevillä islamisteilla: yhteiskuntapoliittisia päämääriä ajetaan täysin kuvitteellisen jumalan nimissä väkivaltaa käyttäen.

Me sekulaarit humanistit olemme saaneet aikaa sen, etteivät edes kiivaimmat kristilliset kiihkoilijat ota kanssaihmisiään hengiltä Jumalan tahtona; tai se on hyvin harvinaista. Varmasti moni fundamentalisti mielellään käyttäisi väkivaltaa vääräuskoisia ja uskonnottomia vastaan, mutta sekulaari liansäädäntö (eikä suinkaan kuviteltu Jumala) tekee sellaisen toiminnan rikolliseksi.

Tästä ihmisarvoa kunnioittavasta kehityksestä saamme kiitää valistuksen ajasta alkanutta sekulaari humanismia, uskonnon privatisoimista ja valtion ja uskonnon erottamista. Kaikkialla missä uskonnoilla on vain vähän merkitystä, on vakaat ja kohtuullisen rauhalliset olot.

Varmasti useimmat Eurooppaa rantautuneet muslimit ovat maltillisia, jopa maallistuneita. Monet ovat kammottavien olojen lisäksi paenneet uskonnollista sortoa ja väkivaltaa. Euroopassa heillä on uskonnonvapaus, mikä käsittää erityisesti vapauden uskonnosta ja uskonnollisten haittojen minimoimisen.

On suorastaan irvokasta, että sosiaalisessa mediassa kiersi rukouspyyntöjä Pariisin uhrien takia. Elossa selvinneet tarvitsevat lääkäriä, psykiatria, psykologia, mutta ei ainuttakaan rukousta. Tällä tavoin kristityt osoittavat vain olevansa yhtä harhaisia kuin islamistit: jonkin mielikuvitusolion oletetaan tekevän jotain, sen sijaan että toimittaisiin itse.

Veikkaan, että jo toisen polven eurooppalaiset muslimit ovat yhtä maallistuneita kuin nykyiset sekulaarit humanistit ja maltilliset liberaalit kristityt. Eiköhän muslimeillekin pian selviä, että mitään hyvää ei ole odotettavissa heidän jumalansa taholta. Sekin jumala joutaa romukoppaan.