Verkkojulkaisu Seurakuntalainen julkaisi 28.10.2015
Mikkeli piispa Seppo Häkkisen kirjoituksen, joka oli otsikoitu: Pakanuus tekee paluuta maahamme.
Häkkinen jättää
kertomatta mitä tuo pakanuus aikoja sitten oli ja miten se liittyy nykyisiin
ei-kristillisiin suuntauksiin Suomessa. Jotta asioista voitaisiin keskustella,
niin käsitteiden tulisi olla hyvin määriteltyjä. Nyt Häkkisen kirjoituksen
perusteella joutuu olettamaan, että kaikki mikä on ei-kristillistä, on
pakanuutta.
”Virren veisaaminen, ruokarukous ja
ylipäänsä kristillinen kasvatus kirvoittavat valituksia viranomaisille. Sen
sijaan mindfullness, vuorikristallin näkeminen ja lapsijooga sopivat hyvin.
Hindulaisuus tai buddhalaisuus ei näytä haittaavan lainkaan. Risti seinällä on
sopimaton, mutta uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii mainiosti”,
Häkkinen totesi.
Totta kai virren
veisaaminen, ruokarukous ja kristillinen kasvatus aiheuttavat valituksia, koska
em. toiminnot ovat humpuukia; jo premisseiltään epätosia. Samanlaista humpuukia
ovat kyllä hindulaisuus, buddhalaisuus. Humpuukia ovat risti ja vuorikristalli.
Kummallakaan ei ole mitään todennettavaa vaikutusta.
En tiedä, mihin
Häkkinen perustaa väitteensä, sillä mitään lähdettä ei esitetä. Ehkä Häkkinen
on kuullut joltain jotain, ja tämän perusteella hän muodostaa argumenttinsa.
Lapsien kannalta
sekä kristillisyys ja tämä Häkkisen kammoama pakanuus on valitettavaa. Siinä
yksi humpuukin muoto on vain korvattu toisella. Tämä voidaan jopa todentaa.
Tässäkin
blogissa on jo moneen kertaan osoitettu se, että lapset ansaitsevat parasta
mahdollista validia ja relevanttia tietoa. Kristinusko ja mikään vuorikristalli
tai itämainen uskonto ei ole tietoa: kaikki humpuuki on humpuukia.
Hänen mukaansa julkisessa keskustelussa
esiintyy jatkuvasti mielipiteitä, joiden mukaan uskontokasvatus joutaa kokonaan
pois niin varhaiskasvatuksesta kuin kouluopetuksestakin.
Olisi todellakin
aika päästä eroon lapsiin kohdistetusta uskontokasvatuksesta, sillä lapsien
indoktrinointi johtaa siihen, että epätosia asioita aletaan esittää tosina ja
tällaista epärehellisyyttä pidetään vielä hyveenä. Piispa Häkkinen saa itse
uskoa vaikka kuinka hölmöihin juttuihin, mutta kun hän alkaa ”evankelioida”,
niin silloin hänen typerät epätosiin premisseihin perustuvat uskomukset tulee
paljastaa juuri siksi mitä ne ovat – humpuukiksi.
On sinänsä kovin
hupaisaa kuinka Häkkinen uskoville kovin tyypilliseen tapaa näkee joogassa
kaikenlaisia voimia, jotka saattavat olla haitallisia. Ehkä Häkkisen tekisi
mieli väittää, että joogaan liittyy jopa demonisia voimia; sellaista
argumenttia monen fundamentalistit oikein hellivät. Piispana Häkkinen varoo
tekemästä itsestään ihan pelleä välttäen argumenttia joogan demonisuudesta.
Miten
”kristillinen” rukoilu, meditaatio, jooga jne. eroavat toisistaan? Humpuukia se
on rukoilukin, eikä rukoilulla ole mitään todennettavia vaikutuksia.
Häkkisen
loppukaneetti kuuluu: Nyt on rohkeasti
puolustettava uskonnonvapauttamme, siis oikeuttamme oman uskonnon näkymiseen ja
harjoittamiseen, myös julkisesti. Nyt on selkeästi asetettava painopiste
kristillisen kasvatuksen vahvistamiseen, niin kodeissa kuin seurakunnissakin.
Julkisin varoin
ylläpidetyssä koululaitoksessa ei tulisi olla minkäänlaista humpuukia.
Kristinusko täyttää selvästi humpuukin kriteerit, mutta niin täyttävät kaikki
joogat ja muut sellaiset. Kodeissa tapahtuva uskonnollinen indoktrinointi on
taas lapsiin kohdistuvaa henkistä (vai pitäisikö sanoa hengellistä?)
väkivaltaa.
Olisi jo aika
luopua humpuukista.
Seurakuntalaisen
jutun voi käydä lukemasta tuolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti