Hes 37:1 – 38:23
Hesekiel jatkaa hourailujaan. Mitä lie kamaa nämä ”profeetat”
oikein vetivät?
Seuraavasta on sitten syntynyt kiistä:
25. He saavat asua maassa,
jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille, ja jossa teidän isänne ovat
asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset ainaisesti,
ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän Kuninkaansa ainiaan.
On typerää, että jonkin kuvitellun jumalan kuvitellaan luvanneen palan
aavikko aavikkobarbaareille. Tällä sitten perustellaan oikeutta aavikkoon.
Barrikadin toisella puolella olevat tietenkin väittävät samaa. Molemmat
osapuolet ovat väärässä: jumalia ei vain ole.
Loput jaksosta on sitten taas Jahven väkivallalla mässäilyä.
Sellaista käytöstä jotkut vielä pitävät esimerkillisenä. Aika sairasta touhua!
Jaak 1:19 – 27
Ensin kehotetaan väkivallattomuuteen ja sitten suositaan
väkivaltaisia ratkaisuja. Uusi Testamentti on aivan yhtä vastenmielinen kuin
Vanha Testamenttikin: molemmat ovat niin vihamielisiä sepustuksia, että
uskovien olisi syytä tarkastella uskoaan ja päättää hyväksyvätkö Raamattuun
pohjautuvan väkivallan. Jos hyväksyvät, he ovat yhtä alhaisia kuin Raamatun
jumala.
Snl 28:1
1. Jumalattomat pakenevat,
vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori leijona.
Tuo oli taas sananlaskun kirjoittajan toiveajattelua. Lopulta
tulee leijonanmetsästäjä joka tappaa
tuon vanhurskaan ja se on lorun loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti