Lasten ja nuorten vakaumuksenvapaus toteutuu huonosti Suomessa

Lapset saavat harvoin noudattaa vakaumuksenvapauttaan. Tämä on loukkaus lapsen itsemääräämisoikeutta vastaan. Lapsellakin tulisi olla vapaus olla uskomatta yhteenkään jumalaolentoon.  Ongelmallisinta asiassa on se, että julkinen valta ei kohtele vakaumuksia tasavertaisesti varsinkaan silloin kun lapsella ei ole uskonnollista vakaumusta, mutta lapsen vanhemmilla on.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14. artikla sanoo:

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. 

Ideaalitapauksessa valtiot kunnioittavat lapsen jumaluskon puutetta, eivätkä pyri velvoittamaan lasta osallistumaan esimerkiksi koulutyön yhteydessä uskonnonharjoittamiseen tai sellaiseksi katsottuun toimintaan.

Ongelmallisia ovat uskonnollisen vakaumuksen omaavat vanhemmat, jotka pyrkivät indoktrinoimaan lapsensa omaan uskoonsa. Sen täytyy olla lasta traumatisoivaan, jos hänen omaa henkilökohtaista vakaumustaan ei kunnioiteta.

Suomen perustuslaki sanoo:

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Kuinka moni uskonnollisen vakaumuksen omaava vanhempi kunnioittaa lapsensa jumaluskon puutetta? Arvelen, että ei kovinkaan moni. Hypoteesini on: mitä fundamentalistisempi vanhemman uskonnollinen vakaumus on, sitä rankempia (pakko)keinoja vanhempi on valmis käyttämään lapsensa jumaluskon puutetta vastaan.

Uskonnonvapaus.fi –sivustolla todetaan:

Perustuslaissa turvattavat perusoikeudet kuuluvat periaatteessa kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville ihmisille ikään katsomatta.  - Perusoikeudet kuuluvat siten lähtökohtaisesti myös lapsille.

Ristiriita syntyy kun lasta ei nähdä tasa-arvoisena ihmisenä vaan lapsen huoltaja käyttää mielivaltaa:

Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin.

Kuinka moni vanhempi/huoltaja kunnioittaa esimerkiksi lapsen vakaumusta siitä, että jumalia ei ole olemassa? Kuinka moni vanhempi on valmis ryhtymään toimenpiteisiin lapsensa erottamiseksi uskonnollisesta yhteisöstä, jos lapsi ilmoittaa vakaumuksen olevan, että jumalia ei ole olemassa?

Lapsia ja nuoria tulee informoida heidän oikeuksistaan.