Palstalla
silloin tällöin esiintyvä typerys nimeltä Petri Paavola on taas päästänyt
aivopierun, joka tällä kertaa Helsingin yliopiston teologista tiedekuntaa. Pepa
on harhaisuudessaan ja häiriintyneisyydessään jo sitä psykopatologista luokkaa,
että PePan lähimmäisten tulisi olla huolissaan PePan mielenterveydestä. Ehkä
ovat, mutta antavat PePan porskuttaa ja siitä seuraa, että meillä on lähes joka
viikko uutta hauskaa idiotismia luettavana.
Tällä kertaa
PePa on seonnut pyhästä hengestä, mutta siitä myöhemmin.
Kaikki uskovat haluavat oppia enemmän
Jumalasta ja Hänen sanansa opetuksesta. Tämän tähden jotkut uskovat hakeutuvat
teologiseen tiedekuntaan sillä aikomuksella, että he siellä oppisivat paremmin
tuntemaan Jumalaa sekä saisivat kunnon varustuksia hengellisiin
palvelutehtäviin. Hyvin usein käy kuitenkin päinvastoin ja monessa tapauksessa
voi käydä niin, että ihminen kadottaa uskonsa Jumalaan teologisen tiedekunnan
opiskelujen takia.
Tämän jälkeen
PePa siteeraa pitkälti edellisessä postauksessani mainittua Kari Kuulaa. Tämän
jälkeen PePalla onkin jo käsitys asiasta:
Kari Kuulan tarina on todella koskettava ja
pysäyttävä tai sitä sen tulisi olla jokaiselle Herran Jeesuksen opetuslapselle.
Koska teologisessa tiedekunnassa ei tutkita Jumalaa ja Hänen sanansa totuutta,
vaan ihmisten uskomuksia, joiden kautta haetaan järkiselityksiä, niin on
selvää, että pikkuhiljaa usko Jumalaan voi kadota ja sen tilalle tulee
ihmisjärjen tieteelliset selitykset. Usko ei katoa hetkessä mutta vähän
kerrallaan, ain sen mukaan mitä enemmän ihminen täyttää ajatusmaailmaansa
järjenpäätelmillä ja ihmisten selityksillä.
Tieteellinen tapa tutkia teologiaa on
sellaista missä itse Jumalaa ei voi tieteellisesti tutkia, eikä Hänestä voi
saada varmaa, kaikkia vakuuttavaa tieteellistä tietoa. Silloin kun uskoa
Jumalaan tutkitaan aatehistorian näkökulmasta käsin, joka on vain
ihmisyhteisöiden toimintaa, niin usko Jumalaan alkaa näyttäytymään
samanlaisena, eli erilaisista ihmisten tekemistä tulkinnoista siitä mitä Jumala
ja kristinusko voisi olla tai mitä se ei ole jne.
Jos jostakin
jumalasta esitetään jokin väite, se tulee asettaa tieteellisen tutkimuksen
kohteeksi. Jos väite todetaan epätodeksi, niin se on epätosi. Sama pätee
kaikkiin Raamatusta esitetyt väitteet: ne on osoitettu selvästi epätosiksi.
Siinä ei PePan rimpuilu paljon auta.
Tämän maailman ihmisviisaus on turhuutta
Jumalan mielestä ja tämä pätee erityisesti teologiseen tutkimukseen ja
opetukseen, jossa ei tutkita Jumalaa, vaan ihmisten uskomuksia Hänestä. Silloin
kun uskova etsii teologiasta vastauksia Jumalaan ja Raamattuun, niin hän saa
tietoa erilaisista ihmisuskomuksista ja tieteellisistä näkökulmasta. Tehdessään
näin uskova ihminen on nojautunut omaan ja muiden ihmisten ymmärrykseen ja siitä syystä hän eksyy
totuudesta ja voi kadottaa uskonsa Jumalaan.
Ihmisviisaus on
meille ainoa tunnettua tietoa; mistään muusta ei ole näyttöä, vaikka PePa
kovasti yrittää pelastaa perusteettoman uskonsa rippeet. Tietoa tappaa Pepan
uskon mennen tullen. Tästä syystä Pepa on juuttunut denialismiinsa. Paljon
PePan kirjoituksia lukeneena vaikuttaa siltä, että pienikin todellisuuteen
johtava särö saa PePan epätosiin premisseihin rakentuvan minäkuvan romahtamaan.
Minun pointtini on se, että koska Helsingin
teologinen tiedekunta ei pyri opettamaan Jumalasta, Hänen tahdostaan ja
sanastaan, sillä sen arvot nousevat ihmisviisaudesta, ei Jumalan voimasta ja
viisaudesta, niin siksi minä itse en olisi sellaisen opetuksen alaisuudessa,
vaikka siellä joskus joku sanoisi jotakin Raamatun sanan totuuden mukaista.
Kyllä on PePalla
vaikeaa. Mitä enemmän Raamatun tutkimus edistyy, sitä enemmän Raamattu
osoittautuu mytologiseksi folkloristiikaksi.
PePan ratkaisu
on kovin yksinkertainen: tieto ja opiskelu ovat pahasta. PePalle jokin
kuviteltu entiteetti nimeltä Pyhä Henki kertoo kaiken tarvittavan.
Mielikuvitusolioiden mielipiteille arvon antaminen kertoo jo horjuvasta
psyykkisestä tilasta.
Tosin Pepe on jo
tässäkin blogissa osoitettu pellehermanniksi, mutta silti nämä Pepan
kirjalliset tuotokset jaksavat kerta toisensa jälkeen huvittaa.