Uskovilla on vain yksi lyhyt askel realiteettien tunnustamiseen

Useimmat uskovat vaikuttavat olevan vain yhden askeleen päässä realiteettien tunnustamisesta. Realiteetti on, että uskovat hellivät uskoaan vain tavasta ja tottumuksesta. Mitään perustavaa syytä heillä ei ole uskoa.

Realiteetti on, että uskonnolliset väittämät ovat todentamattomia ja/tai selvästi epätosia. Tämän kognitiivisen dissonanssin kanssa useimmat uskovat painivat päivittäin. Ne jotka eivät havaitse tätä ristiriitaa ovat yksinkertaisesti sekaisin, pähkähulluja.

Realiteetti on, että uskovat väittävät kuulevansa juuri oman jumalansa puhetta. Realiteetti myös on, että ko. jumalan puhe on tuon uskovaisen keskustelua itsensä kanssa. Ei ehkä siinä merkityksessä kuin psykiatria määrittelee skitsofrenian, mutta kaiketi jonkinlaisesta rajatapauksesta lienee kysy.

Tällaista harhaa monet uskovien yhteisöt ylläpitävät ja usein jopa vahvistavat. Realiteettien kieltäminen on heille hyve. Kaikki mikä on heidän oman kuvitellun jumalansa (eli oman ajattelunsa) vastaista, on jumalan nimisissä kiellettävä. Kognitiivisen dissonanssin ylläpitäminen ei ole pitemmän päälle kenellekään hyväksi. Faktat ovat faktoja ja todellisuus toisenlainen kuin uskovat väittävät sen olevan.

Maltillisetkaan uskovat eivät sen paremmin todellisuudessa kiinni. Heille hengellisyys on kaiketi jonkinlainen mieluinen harrastus. He ovat privatisoineet uskonsa ymmärtäen, että he eivät koskaan pysty todentamaan uskonnollisia väitteitään. Tällainen uskon privatisoiminen on kaiketi hulluudeltaan harmittomampaa kuin fundamentalistien kiihkoilu.

Piispat John Shelby Spong ja Carlton Pearson ovat esimerkkejä fundamentalisti-piireistä lähtöisin olevista uskovista, jotka vuosikymmenten myötä tulivat tutkimuksissaan siihen tulokseen, että juuri mikään Raamatun väite ei pidä paikkaansa. Tästä huolimatta he eivät ole luopuneet uskostaan vaan ovat säilyttäneet hengellisyyden siltä osin kuin se ei ole räikeässä ristiriidassa tieteellisen todistusaineiston kanssa. Kognitiivinen dissonanssi on heidänkin tapauksessaan selvä, mutta he eivät ole valmiit ottamaan viimeistä askelta realiteetin tunnustamiseen – jumalaa ei ole olemassa.