Jos uskovat
määrittelevät jumalansa hyväksi katsottavien ominaisuuksien mukaan, niin
tällaisen jumalan olemassaoloon heidän on helppo uskoa. Kun jumala määritellään
kaikkein ikävimpien ominaisuuksien – esimerkiksi verenhimoisten kansamurhien,
sadismin ja valehtelun – mukaan, niin uskovien on vaikea uskoa tällaiseen
jumalaan. Määritelmällisesti molemmat ovat ominaisuuksien perusteella yhtä
olevia. Raamatun jumalan ikävimmät ominaisuudet ovat juuri nuo edellä mainitut
ominaisuudet.
Tällainen
ominaisuuksien mukaan määrittely tekee jumalasta antropomorfisen samaan aikaan
kun jumalan pitäisi olla inhimillisen käsityskyvyn ulottumattomissa oleva
kaiken perusta.
Tästä voidaan
johtaa seuraavat kysymykset:
Miten erottaa
antropomorfinen jumala kaiken perustana olevasta jumalasta?
Mitä näyttöä on
siitä, kaiken perustana olevan jumalan ominaisuuksia olisivat hyvyys ja totuus
eikä pahuus, sadistisuus jne.?
Mikä saa uskovan
hyväksymään sen, ettei juuri hänen kuvailemaansa jumalaa ole olemassa?
Veikkaan, että
teologien ja riviuskovaisten (keitä he sitten ovatkin) vastaukset eivät eroa
perustavasti toisistaan. Teologeilla ei ole sen pätevämpää näyttöä jumalansa
olemassaolosta kuin kenelläkään muulla. Mitään todennettavaa apologiaa eivät
teologitkaan pysty esittämään. Teologit, ainakin ne fundamentalistisimmat,
paketoivat argumenttinsa teologiseen jargoniin ja pyrkivät myymään tuotteensa
kuluttajille. Hielle voisi sanoa: se minkä te hyväksytty ilman pätevää näyttöä,
minä voin hylätä ilman pätevää näyttöä, enkä ole edes väärässä.
Jeesus-tuote ei
vain yksinkertaisesti ole kunnossa, eikä tule koskaan olemaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti