Job 4:1 – 7:21
Jobin ystävät jutustelevat Jobin kanssa tämän saatua Jahvelta
paskaa niskaan. Raamatun jumalalle ei
tule suoda erivapauksia seuraavan tapaan: 17.
Autuas se ihminen, jota Jumala ojentaa! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan
kuritusta.
Mielipuolisen Jumalan mielipuolisuutta ei voi poistaa pitämällä
mielipuolisia moraalittomia tekoja hyväksyttävinä vain sen takia, että jokin
entiteetti on nimetty joksikin jumalaksi
Jobia ystäviensä puheet vituttavat ja ihan aiheesta. Job ymmärtää,
että Jahve toimii täysin moraalittomasti häntä kohtaan, mutta niinhän Jahve
tekee läpi Raamatun. Kosminen despootti ei suo hetkenkään lepoa Jobille: 19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi
minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
1 Kor 14: 18 – 40
22. Kielilläpuhuminen ei
siis ole merkiksi uskoville, vaan uskoa vailla oleville.
Todellakin! Se on osoitus siitä, että uskovat ovat täysin
tärähtäneitä.
23. Jos nyt seurakunnan
yhteisessä kokouksessa kaikki puhuisivat kielillä, ja sinne tulisi opetuksesta
tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?
Niinhän me teemmekin ja olemme aivan oikeassa.
Lopulta Paavalin iso ego ilmenee seuraavasti: 38. Jos joku ei tätä tunnusta, häntä ei
tunnusteta.
Nämä seurakunnan varhaiset järjestyssäännöt Paavali veti ihan
hatusta korostaakseen omaa arvovaltaansa.
Snl 21:27
27. Jumalattomien uhri on
kauhistus, saati sitten, jos se tuodaan ilkityön puolesta!
Vanhan Testamentin uhrikäytäntö on muutenkin typerä. Jos Raamatun
jumala olisi olemassa, niin tuon jumala olisi pahasti nyrjähtänyt:
kaikkivaltiaaksi väitetyllä oliolla tuskin olisi tarvetta uhreihin, ellei
kyseessä olisi aivan patologinen tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti