Raamattukritiikkiä 4.8.2015

2 Aik 35:1 – 36:23

Taas teurastuksen yhteydessä lentää takuulla verta, paskaa ja suolenpätkiä:

7. Joosia antoi kansalle anniksi pikkukarjaa, karitsoja ja vohlia, 30.000 luvultaan, kaikki pääsiäisuhreiksi kaikille saapuvilla oleville, sekä 3000 nautaa, nämä kaikki kuninkaan omaisuutta.
8. Hänen päämiehensäkin antoivat vapaaehtoisesti lahjoja kansalle, papeille ja leeviläisille. Hilkia, Sakarja ja Jehiel, Jumalan temppelin esimiehet, antoivat papeille pääsiäisuhreiksi 2600 karitsaa ja 300 nautaa. 9. Koonanja, Semaja ja hänen veljensä Netanel, sekä Hasabja, Jegiel ja Joosabad, leeviläisten päämiehet, antoivat lahjoina leeviläisille pääsiäisuhreiksi 5000 karitsaa ja 500 nautaa.

Palaneen lihan hajun on täytynyt olla kuvottava, mutta Jahve pitääkin kaikesta kuvottavasta – kuten tappamisesta.

Sitten kuninkaita tulee ja menee, eikä kukaan ole taaskaan Jahven mielestä kelvollinen. Ei tapettu tarpeeksi, siinä ehkä syy.

1 Kor 1:1 – 17

Paavali luulee selvittävänsä näiden varhaisten kristittyjen riitoja, mutta onkin itse paha riitapukari. Näinhän se aina menee: uskovat ovat aina riitaisia, eikä heidän jumalansa tee asialle mitään (syystä että tuo jumala on olematon).

Snl 20:20 – 21

21. Aluksi kiihkeästi tavoiteltu tavara ei lopulta tuo siunausta.

Ei siis parane haluta omaa Raamattua.