Lasten
raamatullinen kuritus edellyttää aina väkivallan tai väkivallan uhan
hyväksymistä. Tällaista kasvatusmetodia puolustellaan kurituksen
välttämättömyydellä raamatullisesta perspektiivistä katsottuna. Suomessa
kuitenkin sekulaari lainsäädäntö on kriminalisoinut raamatullisen väkivallan
käytön kurituskeinona. Siihen ei uskovilla (eikä Raamatulla) ole mitään
vastaansanomista: lapsiaan pahoinpitelevät vanhemmat ovat rikollisia Suomen
lain tarkoittamassa merkityksessä, vaikka Raamattu ja tietyt Raamatun tulkinnat
eivät pidäkään väkivaltaa rikollisena. Päinvastoin – Raamatun tekstit oikein
yllyttävät lasten väkivaltaiseen kurittamiseen ja tästä nuo pahoinpitelijät
saavat vielä bonuksia taivaspisteisiinsä.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion
kouluissa jo vuonna 1914…Suomessa vanhempien kuritusoikeus poistettiin ensin
rikoslaista ja vuonna 1984 alussa ruumiillinen kuritus kiellettiin kokonaan.
Ruotsissa kuritus kiellettiin jo vuonna 1979, jota ennen sitä ei ollut
kielletty yhdessäkään maassa.
Ruotsi oli tässäkin
asiassa edelläkävijä. Onneksi Suomen lainsäädäntö seurasi pian perässä. Tästä
raamatullisia kasvatusohjeita noudattavat vetivät herneen nenäänsä: taas yksi
Jumalan nimissä tehty kuvottavuus kriminalisoitiin.
Lainsäädäntö Suomessa lähtee siitä, että lapsilla
on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin
kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat rikoslain mukaan
pahoinpitelyä, tai törkeää pahoinpitelyä, mikäli siitä seuraa lapsen
vammautuminen. Alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistunut lieväkin pahoinpitely on
julkisen syytteen alainen rikos. Tämä merkitsee sitä, että virallinen syyttäjä voi vaatia
tekijän tuomitsemista rangaistukseen, vaikkei pahoinpitelyn uhri sitä
vaatisikaan. Lastensuojelulain mukaan jokaisella valtion, kunnan ja seurakunnan
työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa
olevasta lapsesta kunnan lastensuojeluun.
Kuinka moni
uskova todella ilmoittaa toisen uskovan lapsiin kohdistuvan
pahoinpitelyn/kurituksen viranomaisille. Valitettavasti Suomestakin löytyy
vielä niitä aikuisia, jotka pitävät Raamatullista väkivaltaista kuritusta
ideaalina. Olisi jo korkea aika saattaa nämä ihmiset lailliseen edesvastuuseen,
josta edes heidän jumalansa ei heitä pelasta.
Lastensuojelun keskusliitto on
esittänyt, että kurituksen sijaan puhuttaisiin kuritusväkivallasta, koska
kyseessä on selkeästi rikos, väkivalta,
joka kohdistuu puolustuskyvyttömään lapseen.
Kumma heppu tuo
Raamatun jumala kun ei suojele lapsia kuritusväkivallalta vaan nimenomaan suosittelee
sellaista.
Suomalaiset näyttävät muutenkin hyväksyvän
lapseen kohdistuvan väkivallan. Esimerkiksi ns. piiskaamista puolet vastaajista
pitää ruumiillisena kurituksena, ei pahoinpitelynä. Myös lapsen tukistaminen on
yleistä, 62 prosenttia ja läimäyttäminenkään ei 40 prosentin mielestä ole
väkivaltaa vaan ruumiillista kurittamista. 50% suomalaisista tukistaa lapsiaan,
27% näpäyttää sormille, 16% läimäyttää, 12% nipistävää ja 7% piiskaa lapsiaan.
Jopa hengenvaarallista vauvan tai lapsen ravisteluakaan ei kolmasosa
suomalaisista pidä pahoinpitelynä.
Paljon on vielä
korjattavaa. Tilanne paranee heti kun aavikkobarbaarien asenteellisesta
väkivaltaisuudesta kasvatusmetodina luovutaan. Monessa asiassa Raamatun jumala
on pantu, mutta miksi ei vielä tässä asiassa?
Seuraava
tiivistää koko raamatullisen kasvatuksen ytimekkäästi:
Mikäli fyysinen kipu sekä siihen liittyvä
henkinen väkivalta on riittävän voimakas, tuloksena tavallisesti on kaiken
oma-aloitteisuuden lannistuminen ja sokea alistuminen: lapsi katsoo, että hän
on täysin vanhempansa armoilla ja tottelee tätä väkivallan pelosta. Tällä
saadaan myös aikaan sokea tottelevaisuus: lapsi tottelee aikuista vain, koska
aikuinen sanoo niin; hänen oma moraalintajunsa ja käsityksensä oikeasta ja
väärästä jäävät täysin kehittymättä. Samoin väkivalta antaa hänelle signaalin,
että on täysin sosiaalisesti hyväksyttävää, että isommat lyövät, tukistavat ja
hakkaavat pienempiään. Kurittaminen vaikuttaa tuhoisasti empatiakyvyn
kehittymiseen: väkivaltaisen kasvatuksen saaneet lapset syyllistyvät itse muita
helpommin väkivaltarikoksiin, koulukiusaamiseen ja omaisuusrikoksiin kuin ne,
joita ei ole kasvatettu ruumiillisella kurituksella. He eivät kykene eläytymään
toisen ihmisen asemaan ja kokemaan, miltä heistä tuntuu, koska he ovat
sisäistäneet väkivallan ikään kuin luonnollisena, asiaankuuluvan asiana, joka
on täysin sallittu tapa setviä ihmissuhteita. Vanhempana (noin 10–12 vuoden
iässä) kurittaminen saa aikaan sen, että lapsi omaksuu ns. spartalaisen moraalin: kaikkea saa tehdä mutta kiinni ei saa jäädä
ja oikean ja väärän ymmärtämisen sijaan suuntaa henkiset resurssinsa siihen,
miten ei jää kiinni tai miten kykenee välttämään rangaistuksen.
Uskovilla
aikuisilla on nyt itsetutkiskelun paikka, mikäli he pitävät Raamattua
kasvatusoppaana.
Lähde:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti