Jumala on turha hypoteesi

Raamattu väittää kertomansa jumalan (millä nimellä häntä sitten halutaankin kutsua) olevan kaikkivoiva, kaikkitietävä, ja mikä oudointa, tuon jumalan väitetään olevan aika perverssillä tavalla vielä rakastava. Raamattu lukemalla tällaisiin johtopäätöksiin ei voi tulla valehtelematta itselleen. Konservatiivisimmat uskovat edelleen väittävät jumalan olevan niin antropomorfinen, että hän on utelias, nenäkäs ja näsäviisas ollessaan kiinnostunut aivan kaikkien ihmisten aivan kaikista tekemisistä. Se taas on perverssiä.

Tällainen Raamatun jumala on niin negatiivisella tavalla inhimillinen, että ei vaadi kovinkaan suurta rationaalisuutta, jotta pystyy päättelemään Raamatun jumalan ja niiden tuhansien muiden jumalten olevan inhimillisiä konstruktioita.

Voidaan kysyä:

Selviääkö Jumala siitä testistä, että ko. jumala ei ole ristiriidassa itsensä kanssa? Onko jumala ristiriidassa ulkoisten todisteiden kanssa?

Onko Raamatun selitys paras ja todennäköisin selitys universumin rakenteelle ja toiminnalle?

Onko Raamatun jumala paras selitys kristinuskon historiallisille seikoille?

Onko Raamatun jumala paras selitys joidenkin ihmisten käsityksille yliluonnollisista ilmiöistä?

Vastaukset voivat olla mm. seuraavia:

Jumala on Raamatun mukaan toistuvassa ristiriidassa itsensä kanssa. Raamatun jumala on aina ristiriidassa kaiken ulkoisen evidenssin kanssa.

Universumin rakenteelle ja toiminnalle on parempia ja kattavampia tieteellisiä selityksiä kuin Raamatun jumalan toiminta ja vaikutus. Raamatun jumala – ja muut jumalat – ovat täysin tarpeettomia hypoteeseja.

Kristinuskonkin historia voidaan rekonstruoida viittaamatta kertaakaan Raamattuun ja Raamatun jumalaan.

Yliluonnollisia ilmiöitä ei voida todentaa, joten tässä suhteessa kaikki jumalolentoja koskevat väitteet ovat epärelevantteja.

Jumalhypoteesia ei tarvita mihinkään.