PePan
puppugeneraattori on polkaissut uuden kirjoituksen, joka löytyy täältä:
Paavolan
kirjoitukset ovat sen sortin puppua, että niihin voi suhtautua vain
huvittuneesti. Oletetaan nyt PePan mieliksi, että hän ei ole pelkkä trolli vaan
omiin juttuihinsa uskova höperö.
”Raamattu kertoo neljästä synnistä, jotka
vaikuttavat lopunajan ihmiskunnassa. Toki lopunaikana vaikuttaa monenlaisia
syntejä, mutta ilmestyskirjan mainitsemat neljä syntiä ovat kaikkien nähtävissä
sekä myös ikään kuin piilossa ihmisiltä, niin etteivät kaikki niiden
harjoittajat ymmärrä tekevänsä näitä syntejä sekä niitä tehdään myös
salaisesti.”
Kovasti PePa tuntuu
löytävän syntiä kaikkialta. Syntiä on käsitelty tässäkin blogissa useamman
kerran, mutta kerrataan nyt vielä: ihmisestä ei ole löytynyt – ja tuskin löytyy
– mitään mikä viittaisi PePan käyttämään käsitteeseen synti. Synti on vain
primitiivisen heimon hallintaan käytetty syyllistävä käsite. Kaiken lisäksi
syntikin on Lähi-idän kertomusperinteessä vanhempaa perua kuin
aavikkobarbaareista kertovat kirjoitukset. PePa menee heti aloituksessa ihan
metsään.
”Riippumatta siitä uskotko Raamattuun vai
et, niin Raamattu kuvaa erittäin tarkasti ihmisten lopunajan elämänarvoja ja
syntejä, eli aikaa jossa me elämme. Ilmestyskirja on kirjoitettu noin 2000
vuotta sitten. Miten on mahdollista, että sen ajan ihmiset kykenivät
kirjoittamaan ja kuvaamaan tarkasti tulevaisuutta 2000 vuoden päähän heidän
omasta ajastaan? Raamattu sanoo, että koskaan ei ole tuotu esille Raamatun
profetiaa (Jumalan sanan opetusta)
ihmisen tahdosta, sillä Raamatun kirjoittajat ovat puhuneet ja kirjoittaneet
Pyhän Hengen johdatuksessa ja sen minkä he puhuivat ja kirjoittivat Raamattuun,
niin sen he saivat Jumalalta.”
Onpa väsynyttä argumentointia
PePalta. Raamattu kuvaa kirjoittajiensa
elämänarvoja, ei kenenkään muun. Yleispäteviä yleistyksiä Raamatusta ei voi
tehdä muuten kuin Paavolan tavalla – kierolla ja vainoharhaisella tulkinnalla
siten, että tulkinta saadaan sopimaan edes johonkin nykyajan ilmiöön.
PePa jättää
mainitsematta, että Raamatun kirjoittajat kirjoittivat tekstinsä
aikalaisilleen. Heillä ei ole aikomustakaan viitata vuosituhansien päähän,
sillä esim. Uudessa Testamentissa maailmanlopun oletettiin koittavan ihan pian,
ei vuosituhansien kuluttua.
Anekdoottina
voidaan kysyä: miten ei-materiaalinen substanssi vaikuttaa materiaaliseen
substanssiin? Ei-materiaalista substanssia kun tuskin on edes olemassa
reaalimaailmassa.
”Monet lopunajan ihmiset pitävät Raamattua
satukirjana, eivätkä usko Raamatun Jumalaan, vaan pitävät Raamatun Jumalaa
taruolentona, jota ei ole olemassa. Osa näistä ihmisistä uskoo kuitenkin
itämaisiin jumaluuksiin, henkioppaisiin jne. He eivät halua uskoa Raamatun
Jumalaan, koska heidän mielestään järkevä, viisas sekä nykyajan ihminen ei voi
uskoa moiseen hullutukseen kuten Raamatun Jumalan olemassaoloon.”
Nyt PePa puhuu
palturia sen minkä ehtii. Miksi fundamentalistit aina(!) valehtelevat? PePa on
kyllä osittain oikeilla jäljillä: Raamattua ei voi pitää muuta kuin
satukirjana, koska Raamatulla ei ole mitään reaalimaailman relevanssia, eikä
juuri mikään Raamatussa ole edes totta. PePalla on vain halua uskoa uskomiseen.
Lopunajoista puhuminen on parhaimmillaankin hassua höpinää: tavallisesti se
kertoo kognitiivisesta häiriöstä. No uskonnon nimissä voi uskoa mitä
kummallisimpiin asioihin leimautumatta hulluksi. Miksi uskonnolliset uskomukset
olisivat jotenkin erityistapauksia hulluutta määriteltäessä?
PePan paranoia
ilmenee taas kommenteissa koskien New Age – huuhaata ja joogaa. Paavolan
vainoharhaisesta suhtautumisesta joogaan olen kirjoittanut tässäkin blogissa jo
aiemmin. PePa hei, mitään kundaliini voimia ei ole oikeasti olemassa!
PePalle
jotakuinkin kaikki inhimillinen on saatanallista eksytystä. Mahtaa olla
raskasta elää sellaisessa maailmassa, joka ei ole, eikä koskaan tule,
sellaiseksi kuin PePa toivoo. Päinvastoin, maailma on muuttunut yhä kauemmaksi
PePan fantasioista. Pääsääntöisesti maailma on varsin mukava paikka. Tämän
seikan kanssa PePalla on mahtava henkilökohtainen ongelma.
Vasta
tarinointinsa loppupuolella PePa listaa ne otsikossa mainitut lopunajan synnit:
murhat, noituus, varkaudet ja haureus.
Näitä ilmiöitä
on ollut aina. Ne eivät ole mitenkään tyypillisiä lopunajoille, eikä kyllä
millekään muulle ajallekaan. PePan argumentit uppoavat kerta toisensa jälkeen.
”Jokainen ihminen on tehnyt syntiä Jumalaa
vastaan ja suurin synti on epäusko, eli olla uskomatta Raamatun Jumalaan ja
kaikki muut synnit ovat epäuskon seurausta ja syitä. Raamattu opettaa, että kun
ihminen katuu syntejään, tunnustaa syntinsä Jumalalle ja uskoo Herraan
Jeesukseen, niin hän saa syntinsä anteeksi sekä iankaikkisen elämän Jumalan luona.”
On varsin hölmöä
pyytää olemattomia tekemisiään anteeksi joltain mielikuvitusolennolta. Tuon
edellisen PePan väittämä on maagista ajattelua. Nyt PePan olisi osoitettava
väitteidensä pitävyys riippumattomista lähteistä. Raamattu on vain todiste Raamatusta.
Jo pelkät Raamatun sisäiset ristiriidat tekevät ko. kirjasta epäuskottavan.
Kirjoituksistaan
päätellen PePa vaikuttaa kovin ahdistuneelta ihmiseltä. Omat ahdistuksensa hän
haluaa projisoida muihin ihmisiin kuvittelemiensa tarpeiden kautta. Siis tähän
tapaan:
Jumala rakastaa sinua ja on tehnyt jo kaiken
sinun puolestasi, sinun tehtäväsi on vain vastaanottaa pelastus uskon
kautta Herraan Jeesukseen.
Jokin hämärä
pelastus on kuviteltu tarve, joka on sekoittanut aika monen uskovan pään (ja
tämä oli kiltisti sanottu). Reality check olisi PePalle tarpeellinen
toimenpide.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti