Jumala tieteellisenä hypoteesina

Dawkins sanoo: ” I prefer to use word like religion, like God, in the way that the vast majority of people in the world would understand them…What the vast majority of people mean by religious is something utterly different from…transcendent, mystical experience. What they mean is…an entity which interferes in the world…and there of is a scientific hypothesis…The most basic claims of religion are scientific. Religion is scientific hypothesis. [1]

Time-lehden haastattelussa 2006 Dawkins kertoo: “The existence of God is a scientific hypothesis like any other. The question whether there exist a supernatural creator, a God…is a scientific hypotheis.”[2]

Jonathan Millerille Dawkins sanoo: “The moment you talk about a supernatural creator, designer…you are advancing a scientific hypothesis which is either right or wrong. I mean…a universe that has a supernatural…intelligence, a supernatural over-mind in it, is a very different kind of universe from purely scientific point of view…” [3]

Valistusfilosofiaa Dawkins kommentoi seuraavasti: Religion make existence claims, and this means scientific claims…Are science and religion converging? No…Over the centuries, we’ve moved from Scripture to accumulate precepts of ethical, legal and moral philosophy. We’ve evolved a liberal consensus…in opposition to the teeth of religion…The enlightment is under threat. So is reason. So is. So is truth. So is science…We have to devote…resources to defending it…We even have to go out on the attack ourselves…Of course, excellent organizations already exist…But the money that these organizations can raise is dwarfed by…religious foundations such as the Templeton Foundation.”[4]

Edellisen Dawkinsin puheenvuoron perustella Quiring (2008, 65-66) sanoo, että on tarpeellista keskustella valistuksen historiallisesta ja sosiologisesta merkityksestä suhteessa uskonnollisen konservatismiin. Valistus edustaa modernismia johon kuuluvat tiede, individualismi, demokratia, liberaali uskonto, kapitalismi, sosialismi, teknokratia, seksuaalinen vallankumous, monikulttuurisuus jne.

Valistuksen ajatukset ja niiden vaikutukset ovat tärkeä osa tiededebattia. Erot tulevat esille valtavirran ja radikaalin Valistuksen välillä, myös mannermaisen ja anglo-amerikkalaisen valistuksen välillä on merkittäviä eroja. Valitusfilosofeista voidaan erottaa kolme pääryhmää: 1) ateistit, 2) deistit ja 3) kristityt filosofit.

Quiring (2008, 66) kysyy: Oliko uskonto jonkinlaista proto-tiedettä? Voidaanko asiaa edes tarkastella kiihkottomasti? Ketkä puhuvat uskonnon puolesta? Pyhäkoulun opettajat, tv-evankelistat, lähetyssaarnaajat, pastorit, papit, kirkkoherrat, paavit, teologit. Quring (ibid., 66) vertaa tilannetta lääketieteeseen: kuuntelemmeko lääkärin lausuntoja ja diagnooseja vai uskommeko vaihtoehtolääketieteeseen?

Dawkinsin (2006, 135) ilkeä Jumala, joka puhuu Vanhan Testamentin jokaisella sivulla, on muutettu joksikin aivan muuksi teologien toimesta, joiden hermeneutiikka on kehittynyt vuosisatojen kuluessa.

Modernin tieteen läpimurto Valitusajan myötä on aikaansaanut pysyvän konfliktin tieteen ja uskonnon välille.

Jos puhutaan Bucken (1900/1974) tapaan kosmisesta tietoisuudesta ja kosmologiasta (kosmogoniasta), joudutaan ottamaan kantaa siihen, onko uskonnolla mitään tieteellistä relevanssia. Toisaalta voidaan puhua maailmankaikkeuden ykseydestä teistisestä perspektiivistä. Dawkinsin mukaan tämäkin on tieteellinen hypoteesi ja sitä tulee käsitellä sellaisena. 

Edelleen joudutaan ottamaan kantaa pelastuksen paradigmaan (esimerkiksi Hick 1989). [6]

Dennettin mielestä uskonto on vaarallista, koska se antaa ihmiselle tekosyyn lopettaa ajattelu. Uskon meemi suojelee uskoa jumalan ontologiselta todistukselta. (Quiring 2008, 67)

Dennett (2006, 246) kirjoittaa: ”The belief that belief in God that it must not be subjected to the risk of disconfirmation or serious criticism has led the devout to “save” their beliefs by making them incomprehensible even to themselves”.

Dennettille Jumalasta on tehty olento, joka on tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella, mutta tilanne on historiassa ollut myös toinen: tiedemiesten pyrkimyksenä on ollut päästä irti kirkon auktoriteetista. 

Kirjassaan Breaking the Spell (2006) Dennett esittää uskonnon olevan luonnonilmiö, jota voidaan tutkia ja ymmärtää rationaalisin perustein. Dennettille yksi metodia on kognitiotiede ja evolutiivinen ajattelu.

Dennettin mielestä on barbaarista sanoa, ”kuolema uskosta luopuneille”, jos rationaalinen ajattelu on saanut ihmisen luopumaan ennen totena pitämistään todentamattomista uskomuksista.

Dennett (ibid., 307) ottaa myös kantaa kasvatuskysymyksiin: ”The most pressing questions concern how we should deal with religious upbringing and recruitment of terrorist, but these can only be understood against a background of wider theories of religious practice.”

Lopulta Denettille (ibid., 303, 305) tieteellinen materialismi selittää hyvin ihmisen hengellisyyden luonnonilmiönä. [7] Dennett pyrkii jäljittämään tietoisuuden ja kognition eroa. Popularisoitu uskonnonfilosofia on tärkeää, koska se antaa ihmisille välineitä arvioida omaa uskonnäkemystään. (ibid., 43). Harrisonin teos Religion and Modern Thought (2007) täyttää Dennettin kriteerit.

Hitchens (2007) sanoo uskosta seuraavasti: “The argument with faith is the foundation and origin of all arguments, because it is the beginning – but the end – of all arguments about philosophy, scince, history, and human nature.”

Edellinen tarkoittaa sitä, että filosofia, tiede ja historia pyrkivät autonomisuuteen suhteessa uskontoon ja uskontojen tulkintoihin niistä. Hitchensin mukaan kolme monoteististä suurta uskontoa kertovat tarinan ihmisen alkuperästä, joka on ristiriidassa faktojen kanssa. Uskonnot myös perustuvat toiveajatteluun, ja toiveajattelua vahvistetaan sosiaalisella kontrollilla; toisinaan jopa pakolla. (Quiring 2008, 67)

Vaikka Hitchensille filosofia, tiede, historia sekä monet muut alueet vaikuttuvat uskontovapailta, niin asia ei silti ole ongelmaton. Uskonnot pyrkivät suhteellistamaan tieteen tulokset sovittamalla ne pyhinä pidettyihin kirjoituksiin ja perinteeseen.

Quiringin (2008, 67-68) mukaan Hitchensin ajattelun filosofinen aspekti ilmenee siten, että 1) filosofia on itsenäinen projekti, 2) filosofia elää tieteen ja uskonnon rinnalla, ja 3) filosofia voidaan integroida tieteen ja uskonnon kanssa. Tosin kohta 3) ei ilmene eksplisiitisti Hitchensin kirjoituksista. [8]

Whitehead (1926/1960, 76-77) kirjoitti edelliseen liittyen seuraavasti: ”You cannot shelter theology from science, or science from theology, nor can you shelter either of them from metaphysics. or metaphysics from either of them…Religion, therefore, while in framing of dogmas it must admit modifications from complete circle of knowledge, still brings its own contribution of immediate experience.”

Terrence Irwin (1989, 2-3) kuvailee Hitchensin käyttämää antiikista vaikutteita saanutta menetelmää (tyylikeinoa): Before Socrates philosophy develops through the successive speculative  systems of the Presocratic naturalist. Many of these thinkers put forward very general views about the nature and origin of the world; sometimes they recall the myths about the gods, sometimes they seem to be primitive natural scientists…Socrates, Plato, and Aristotle construct philosophy as a discipline distinct from mythology and empirical science, concerned with the foundations of knowledge and morality…The Stoics and Epicureans, Platonic, and Aristotelian material construct self-consciously integrated philosophical systems, applying a single set of principles to question about knowledge, nature, and morality…The revival of Platonism in the later Classical world turns philosophers’ attention from the understanding of observable reality to the search for knowledge of the unobservable and supersensible. Such an outlook makes later Platonism a natural companion to Christian theology.”

Pomona Collegessa 4.10.2007 järjestetyn väittelyn aluksi Sam Harris sanoi: ”I’m not deliberately provocative, but I’m bound to say derogatory things, because religion is the most dangerous ideology in the world and it is systematically protected from criticism, I happily break this taboo against criticizing religion. It’s not indecent to criticize, to break the spell of religion.” (Quiring 2008, 68)

Uskovien jumalaa puolustavat argumentit ovat kvalitatiivisesti seuraavan kaltaisia: 1) uskonto on totta, 2) uskonto on hyödyllistä tai 3) ateismi on vain yksi uskonto. Historiallisesti voidaan kuitenkin osoittaa uskon ja uskonnon tappavan ihmisiä. Ilmiötä voidaan tällä vuosituhannella kutsua esimerkiksi marttyyriuden metafysiikaksi. Marttyyreiksi haluavat lentävät lentokoneita päin kerrostaloja tappaen tuhansia ihmisiä, joilla sattuu olemaan eri tulkinta jostakin jumalasta. Teologia, riippumatta uskonnosta, jonka teologista konstruktiota tarkastellaan, on ihmisen tietämättömyyttä. Ongelmallisia ovat kuhunkin uskontoon liittyvät dogmit ja uskonnoissa dogmeilla on positiivinen merkitys. Tyypillisesti dogmit ovat vailla mitään perustetta; ainakaan rationaalista perustetta. Dogmien mukaan marttyyreita odottaa juhlava tulevaisuus.

Pomona Collegen väittelyssä Harris sanoi mm. toisen uskonnon väitteen, että Jeesus oli pyhä, olevan toisessa uskonnossa sama kuin esittämällä edellisen väitteen joudut helvettiin, mikä se sitten kunkin uskonnon mukaan on. Uskonnollisten argumenttien ristiriitaisuus sitoo molempia osapuolia. Ne sulkevat omilla absoluuttisiksi katsotuilla väitteellään kilpailevan näkemyksen pois. (Quiring 2008, 69)

Harrisin mukaan kritiikki uskontoa kohtaa johtaa vain yhteen suuntaan: kohti järkeä tiedettä, sekularismia ja ateismia. Uskonnon ja tieteen vastakkainasettelu on hyvien ja huonojen syiden nollasummapeli. (ibid., 69.)

Tiede ei ole pelkästään kulttuuria. Tiede myös palkitsee kulttuurin. Ongelma on Harrisin mielestä se, että ihmiset elävät tällä vuosituhannella, mutta moraaliset perusteet ovat rautakaudelta. Prosessissa on syntynyt kilpailevia yhteisöjä, jotka kaikki perustuvat rauta-ajan taikauskoon. Harris sanoo uskonnon olevan ääriaineisten ikiliikkuja. (ibid., 69.)

Uskovat pyrkivät Harrisin mukaan olemaan hyviä ihmisiä vääristä syista kuten esimerkiksi helvetinpelon takia. Ihmiset eivät kuitenkaan tarvitse uskontoa käyttäytyäkseen inhimillisesti toisiaan kohtaan. Raamatuntuntemus on epärelevanttia etiikan suhteen. (ibid., 69.)

Harrisin sanoi Pomona Collegen tilaisuudessa olevan valitettavaa, että maltilliset keskitien uskovat vaativat muita kunnioittamaan heidän uskoaan. Tämä mahdollistaa ääriainesten suojelun. Harrisin mielestä Raamatun Jumala ei ole kohtuullisuuden kannattaja. Harris toteaa saman pätevän Koraanin jumalaan (ibid., 69.)

 [1] Dawkins, R. 1994. The Know-Nothings, the Know Alls and the No-Contest. Lecture extracted            from The Nullifidian.

[2] Time. 13 November 2006: 51

[3] Jonathan Miller: “The Atheist Tapes”. Vuonna 2005 esitetyssä sarjassa haastateltiin filosofi Colin McGinniä, fyysikko Steven Weinbergia, näytelmäkirjailija Arthur Milleriä, biologi Richard Dawkinsia, teologi Denys Turneria ja filosofi Daniel Dennettia.

[4] Dawkins luonnehtii John Templeton Foundationia uskonnolliseksi säätiöksi. Edelleen tiedejournalisti Paul Horgan esittää epäilyt Templetonin rahoittamien tutkimusten legitimiteetistä. Templeton on rahoittanut myös ”ateististen” tiedemiesten tutkimuksia. Tämä herättää Horganin mielestä epäilyksiä siitä, että ko. tiedemiehet eivät ole julkaisseet tuloksiaan objektiivisuuden kriteerien mukaisesti. Horgan (monen muun ateistin tavoin) pitää tiedettä ja uskontoa yhteen sovittamattomina. Templetonin rahoittamat tutkimukset saattavat esittää uskonnon perusteettomasti positiivisemmassa valossa kuin aineistoa antaisi aihetta. Horgan julkaisi epäilynsä julkaisussa nimeltä The Chronicle of Higher Education.

Eugenie Scott (1998) sanoi, ettei ”teistinen tiede” (mikä sen merkityssisältö sitten onkaan)on uhka tieteen tulosten yleiselle hyväksyttävyydelle erityisesti koskien evoluutiota. Tämä siitä syystä, että teistit esittävät metodologisesta materialismista luopumisesta tieteen metodologiana. Nämä teistit suosivat metodina yliluonnollisen toimijan asioihin puuttumista.

[5] Kosmogonia on perinteisesti erotettu kosmologiasta, jonka alaan kuuluu kaikkeus kokonaisuudessaan koko sen olemassaolon ajalta, ja joka ei tämän filosofisen jaottelun mukaan tutki kaikkeuden alkuperää. Kuitenkin esimerkiksi kaikkeuden luojaan perustuvaa jumalatodistusta kutsutaan kosmologiseksi todistukseksi, vaikka se käsittelee enemmän kosmogonisia kuin kosmologisia ajatuksia.

[6] Hickin mukaan uskonto on transformaatio itsekeskeisyydestä jumalkeskeisyyteen, myös realiteeteista jumalkeskeisyyteen, edelleen valekeskeisyydestä totuuskeskeisyyteen. Kaikki tämä sallii pluralistisen tulkinnan itsestä ja realiteeteista. Hickin argumenttien heikkous piilee väitelauseiden totuusarvojen todentamattomuudesta.

[7] Dennettin mukaan on mahdollista, että ihmisellä on geneettinen taipumus hengellisyyteen kuten Dean Hamer esitti kirjassaan The God Gene (2004). Hamer ei kuitenkaan väitä, että jokin tietty geeni olisi syynä jumaluskoon. VMAT2-geeni pikemmin mahdollistaa hengelliset ja mystiset kokemukset, joita puolestaan selitetään em. kokemusten omaavien ihmisten omista kulttuurisista lähtökohdista.

[8] Christopher Hitchens arvostaa antiikin filosofeista erityisesti Sokrateesta. Hitchensin loppupuheenvuoro debatissa, jonka aiheena oli ”Does God Exists?” kuului seuraavasti: “… But when Socrates was sentenced to death for his philosophical investigations, and for blasphemy for challenging the gods of the city — and he accepted his death — he did say, well, if we are lucky, perhaps I’ll be able to hold conversation with other great thinkers and philosophers and doubters too. In other words the discussion about what is good, what is beautiful, what is noble, what is pure, and what is true could always go on. Why is that important, why would I like to do that? Because that’s the only conversation worth having. And whether it goes on or not after I die, I don’t know. But I do know that that’s the conversation I want to have while I’m still alive. Which means that to me, the offer of certainty, the offer of complete security, the offer of an impermeable faith that can’t give way, is an offer of something not worth having. I want to live my life taking the risk all the time that I don’t know anything like enough yet; that I haven’t understood enough; that I can’t know enough; that I’m always hungrily operating on the margins of a potentially great harvest of future knowledge and wisdom. I wouldn’t have it any other way.”

Hitchensin puheenvuoro on katsottavissa ja kuunneltavissa:
http://www.youtube.com/watch?v=lgIcJb8i4m8