Harhat ja
harhaisuus kuuluvat sairausluokituksen piiriin. Miksi uskonnolliset harhat
olisivat poikkeus? Harhat ovat harhoja, kuuluivat ne mihin harhojen kategoriaan
tahansa.
Seija Heiskanen
ja Anna Jetsu tutkivat uskonnollisia harhoja opinnäytetyössään (Skitsofreniaan liittyvän uskonnollisen
harhamaailman ammatillinen kohtaaminen hengellisessä työssä) keväällä 2013.
Opinnäytetyö on
luettavissa tuolta:
Skitsofrenia
lisäksi em. työssä käsitellään myös psykooseja. Tässä muutamia poimintoja
Heiskasen ja Jetsun tutkimuksesta.
”Jos uskonnolliset harhat ovat voimallisesti
ahdistavia, syyttäviä ja kehottavia, ne voivat johtaa siihen, että sairastunut
vahingoittaa itseään tai muita henkilöitä uskoen toimivansa hyvässä tarkoituksessa.”
”Mielestämme on tarpeellista tutkia, millä
tavalla skitsofreniaa sairastava uskonnollisessa harhamaailmassa elävä asiakas
tulisi kohdata ammatillisesti oikein ja minkälaiset valmiudet siihen vaaditaan.”
”Yksi tyypillisimmistä oireista on
aistiharhaisuus eli hallusinointi. Hallusinaatiot voivat ilmetä millä tahansa
aistien osa-alueella, mutta erityisesti kuulohallusinaatiot ovat tyypillisiä
skitsofreenikoille.”
”Toisena keskeisenä oireena Lepola nostaa
esiin harhaluulot eli deluusiot. Nämä liittyvät usein yhteen
äänihallusinaatioiden kanssa. Henkilö voi uskoa, että hä-nen ajatuksiinsa
vaikutetaan. Myös usko siihen, että ajatukset kuuluvat julki voi olla vahva.
Tavallisia oireita ovat myös uskomukset siitä, että ulkopuolinen ihminen tai
jokin taho pystyy kontrolloimaan sairastuneen aivotoimintaa. Ajatus-häiriö
ilmenee usein niin, että sairastuneen puhe on sekavaa, ajatustoiminta on
hajanaista ja ajatustoiminnan loogiset yhteydet katoavat. Vaikeimmillaan tähän
voi liittyä neologismia eli uudissanojen käyttöä. (Lepola ym. 2005, 43-44.)”
”Psykoosi on tila, jossa todellisuudentaju
on vakavasti häiriintynyt. Se voi ilmetä harhaluuloina, aistiharhoina, puheen
huomattavana hajanaisuutena tai eriskummallisena käytöksenä. ”Skitsofrenia on
psykoosisairauksista vaikea-asteisin. Sille ominaista on ajattelun ja mielentoimintojen
kokonaisuuden häiriintyminen. Tavallisia oireita ovat kuuloharhat, harhaluulot
sekä hajanainen ja vaikeasti ymmärrettävä puhe.” (Duodecim terveyskirjasto
2011.)
”Harhaluulo käsitteenä viittaa patologisiin,
virheellisiin uskomuksiin, joihin liittyy havaintojen ja kokemusten
väärintulkintaa. Henkilö pitää näistä uskomuksista kiinni, vaikka asiasta olisi
todistettavasti vastakkaista näyttöä. Harhaluulon omaava henkilö on kyvytön
korjaamaan uskomustaan kokemustensa perusteella. Harhaluulon ominaispiirre on
se, etteivät muut asianomaisen henkilön sosio-kulttuurisessa ympäristössä jaa
kyseistä uskomusta. Joskus kuitenkin kyseessä voi olla myös yliarvostunut idea,
johon liittyy voimakas tunnelataus. Se eroaa kuitenkin harhaluulosta siinä,
että uskomus pysyy avoimena järjelliselle keskustelulle. ”Kun harhaluulo
muodostuu, se yhdistyy sairastuneen tunnekokemuksiin ja toiminnan perusteisiin.
Lopulta virheellinen uskomus on kiinteä osa asianomaisen elämää ja
arvomaailmaa.”
”Mari Stenlund (2007) tuo tutkimuksessaan
esiin sen,että harhaluulot voivat olla myös uskonnollisia. Skitsofreenikko voi
kuvitella olevansa naimisissa Pyhän Hengen kanssa tai kuvitella näkevänsä
jossakin ihmisessä Jumalan. Toisinaan skitsofreenikko voi kuvitella olevansa
Kristus ja saattaakin imitoida Kristusta tai julistaa kaduilla. Silloin on
kyseessä Messias-kompleksi. Stenlundin mukaan skitsofreniaa sairastavat
kuitenkin vetäytyvät usein omiin oloihinsa. Omiin oloihinsa vetäytynyt henkilö
saattaa esimerkiksi lukea jatkuvasti Raamattua ja hän voi alkaa tulkita
Raamatun tekstejä hyvin konkreettisesti.”
”Stenlund (2011) mukaan ulkopuoliset ihmiset
voivat kokea harhaisen henkilön usein erikoiseksi, häiriintyneeksi tai
sairaaksi. Kuitenkin myös uskonnollinen todellisuudentulkinta voi vaikuttaa
ulkopuolisten silmissä erikoiselta. Etenkin silloin, jos henkilö kokee saavansa
Jumalalta henkilökohtaisia viestejä erilaisten sattumien kautta tai hän voi
kuulla paholaisen kiusaavan häntä. Joskus uskonnolliset ihmiset ovat kuulleet
myös Jumalan äänen tai nähneet enkelin.”
Joskus uskonnolliset kokemukset ovat
sisäisesti ristiriitaisia ja paradoksaalisia. ”Kun tarkoituksena on erottaa
uskonnollinen ja psykoottinen todellisuudentulkinta, rationaalisuuden tai
epärationaa-lisuuden arviointia hedelmällisempää on tarkastella jaetaanko
todellisuudentulkinta yhteisössä tai onko todellisuudentulkinnasta vakavaa
haittaa.” (Stenlund 2011)
”Mielenterveysasiakkaat juuttuvat myös
helposti joihinkin tiettyihin Raamatun kohtiin, eivätkä keskustelutilanteet
etene tai johda mihinkään.”
”Psykoosi on vakava häiriö, josta yleensä on
vakavia ja vahingollisia seurauksia ihmiselle itselleen tai muille ihmisille.
Jos ihmisellä on harhaluuloinen usko omiin kykyihinsä, se voi saada henkilön
tekemään sellaista, mitä hän ei tekisi, jos uskoisi olevansa tavallinen
ihminen. Psykoottinen henkilö voi kuulla ääniä, jotka kehottavat häntä näihin
tekoihin.”
Tässä oli
muutama sitaatti ansiokkaasta opinnäytetyöstä. Tutkielma kaatuu kuitenkin
todentamattomaan seikkaan sielusta. Ainuttakaan todennettavaa evidenssiä
sielusta ei ole. Sielu on vain uskonnollinen dogmi, jota ilman kristinuskon
kaikki muut dogmit romahtaisivat. Täten tutkielman sielunhoidollinen näkökulma
on epärelevantti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti