Raamatullinen raiskaus

Tämänpäiväisessä raamattukritiikissä tuli esille se, kuinka mitätön rikos raiskaus on Raamatun mukaan. Kyseessä on seuraava kohta (5. Moos. 22: 27 -30):

”28. Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan, ja heidät tavataan siitä,
29. niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle 50 hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi tämän. Hän älköön hylätkö tätä koko elinaikanaan.”

Voiko enää olla mitään kuvottavampaa? Raamattu on järkyttävän vastenmielinen teos.

Jokainen joka hyväksyy em. säädöksen oikeutuksen, on niin alhainen olio, että sellaiselle ei ole tarpeeksi kuvaavaa nimeä.

Uskovat ovat kautta kristinuskon historian vedonneet siihen, että Uuden Testamentin ns. ”uusi liitto” jollakin tavoin kumoaisi nämä Vanhan Testamentin säädökset. Asia on juuri päinvastoin. Jeesus tuli täyttämään lain, eikä kumoamaan sitä. Jeesus meni oikeastaan vielä pitemmälle: myös vääränlaiset ajatukset olivat rangaistavia.

Hyväksymällä Jeesuksen, uskova joutuu hyväksymään nämä moraalittomat säädökset. Uskovat ovat yhtä ala-arvoisia kuin heidän kuvitteellinen jumalansa.

Onneksi sekulaarit lait tekevät Raamatun mielivaltaisista säädöksistä laittomia. Näin sen juuri tulee olla: jokainen joka hyväksyy ja noudattaa Raamatun käskyjä, joutuu edesvastuuseen rikkomuksistaan kanssaihmisiään kohtaan.

Jotkut äärilaidan uskovat vielä hekumoivat ajatuksella, että Raamatun käskyt ja säädökset tulisivat yleiseksi laiksi. Tällaisessa kristillisessä teokratiassa – Pohjolan Afganistanissa/Saudi-Arabiassa – heidän tyttärillään ei olisi ihmisarvoa.

Kuinka moni uskova isä pitää tyttärensä raiskaajalle sopivana rangaistuksena sitä, että raiskaaja maksaa ko. isälle 50 hopearahaa? Veikkaanpa, että tällaisessa tapauksessa raiskaajalle vaadittaisiin rangaistusasteikon ankarinta rangaistusta, vaikka Raamatun mukaan rikos on sovitettavissa rahalla. Kuvottavaa tekopyhyyttä uskovilta!

Ja miten raiskaajan kannalta on lieventävä asianhaara se, että uhri ei huutanut apua? Raiskaus on aina raiskaus. Tällaisen toiminnan uskovien jumalaa hyväksyy. Sellainen jumala on läpimätä, eikä täten ansaitse jumalan titteliä.

Miksi uhrin vielä pitäisi avioitua raiskaajansa kanssa? Raiskaus on jo itsessään niin nöyryyttävää, että uhrin hyväksi pitäisi tehdä kaikki voitava. Avioituminen raiskaajan kanssa vain lisää nöyryytystä eksponentiaalisesti.  Jos Jahve olisi olemassa, häijy, täysin läpimätä, moraaliton paskiainen joutaa pois viralta.

Onneksi jumala onkin enimmäkseen pantu viralta, kiitos sekulaarin moraalin, joka on ylivertainen suhteessa Raamatun kertomusten moraalittomiin opetuksiin.

Uskovat eivät voi puolustautua sillä, että heidän jumalansa tekee mitä haluaa. Kaikki mitä jumala tekee, on hyvää, mutta ihmiset eivät vain ymmärrä jumalansa kaikki aivoituksia. Tällainen jumala ei voi kaikkivaltias: jumalan olisi pitänyt tehdä kerralla selväksi ”hyvä tarkoittava” positionsa, mutta jumala on aina pysynyt mykkänä riippumatta siitä miten vakava rikos on.

Luulisi kaikkivaltiaan olion järjestäneen olot sellaisiksi, että luomakuntansa kruunu – ihminen – olisi kaikkivaltiaalle sen verran tärkeä, ettei ihminen joutuisi tilanteeseen, jossa ihmisoikeuksia voidaan loukata.

Uskovat eivät voi vedota perisyntiin, syntiin, lankeemukseen jne. sillä heidän jumalansa on epäkompetentti mulkku. Saatanan vaikutukseen on myös turha vedota. Jumala on niin moraaliton paskiainen, että sallii moraalittoman toiminnan kuten em. raiskaustapauksessa.

Hyvyys ei mitenkään kuulu jumalan ominaisuuksiin, koska Raamatun jumala on maksimaalisesti paha!