Yhdeksäs käsky

9.

”Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.”

Lähes sama kuin seitsemäs käsky toisin sanottuna. Aivan hyväksyttävä käsky nykyaikanakin.

Problemaattiseksi käskyn tekee se, että Mooseksen aikana esimerkiksi orjuus oli hyväksyttyä. Käskyn mukaan naapurin orjia ei saa tavoitella, mutta omien orjien pitäminen on hyväksyttävää. Tämä ei sitten olekaan hyväksyttyä nykyaikana, eikä sen tule olla.

Implisiitisti käsky sanoo, että naapurin omaisuuden ajattelukin olisi jollain tavoin kiellettyä. Ajatuksia ei kukaan pysty lukemaan. Tästä syystä ajatustenluku on ulkoistettu Jahvelle, jonka kyvyistä ei taas ole mitään konkreettista näyttöä.

Voidaan myös kysyä: Miksi pitäisi tavoitella lähimmäisen omaisuutta, kun omaisuutta voi hankkia ihan itsekin? Jos kyvyt eivät riitä, niin ollaan sitten ilman. 

Tämän käskyn kirjoittajalle ei ilmeisesti ole tullut mieleen, että ihmiset ovat kykeneviä altruistiseen käyttäytymiseen. Ihminen ei välttämättä tarvitse motiiviksi palkintoa eikä rangaistusta. Useimmille ihmisille tällaiset motiivit eivät ole merkittäviä.

Katekismus sanoo tästä käskystä: ”Käskyt vaativat tekemään oikein silloinkin, kun mikään yhteiskunnallinen laki ei siihen velvoita.”

Niinpä. Kristinuskon dogmina vain sattuu olemaan kaiken näkevä ja kaikkitietävä jumala, jonka ympärivuorokautisesta valvonnasta ei pääse eroon, ei sitten millään. Jos laki ei velvoita toimimaan tietyllä tavalla, niin aina voi vedota kaiken näkevään jumalaan, jolta mikään ei jää huomaamatta. Kuten edellä totesin, ihminen pystyy pyyteettömään käyttäytymiseen ilman odotusta palkinnosta tai pelkoa rangaistuksesta (jos jotain jättää tekemättä). Ovatko kristityt robotteja, jotka toimivat ”oikein” vain koska jumala valvoo heitä? Tämä on ymmärrettävää: kolme Aabrahamista juontuvaa suurta uskontoa ihmisvihamielisydessään vailla vertaa.

”Toisen omaisuuden kadehtiminen ja tavoittelu, joko näkyvästi tai sydämen salaisena ajatuksena, on aina epäluottamuksen osoitus Jumalaa kohtaan.”

Tämä Katekismuksesta poimittu yhdeksännen käskyn selitys vahvistaa jumalan (tai käsityksen jumalasta) olevan melkoinen tyranni. Ihminen on vastuussa vain ja ainoastaan itselleen ja kanssaihmisille. Vastuullisuus todentamattomalle jumalalle on pelkästään vastuun pakoilua.

Mitään loogista yhteyttä naapurikateuden haittaavuuden ja jumalan luottamuksen/epäluottamuksen välille ei voi vetää. Tämä on taas niitä tyhjiä, merkityssisällöltään olemattomia, lauseita, joilla uskoville voidaan perustella lähes mitä tahansa.

”Jumala tahtoo, että luotamme vain häneen ja odotamme häneltä kaikkea elämämme hyvää.”

Tätäkään jumalan tahtoa ei voi todentaa. Jos jumala todella on olemassa ja vielä sellaisena kuin Raamattu jumalan esittää, niin mitään hyvää sadistiselta paskiaiselta ei voi odottaa. Minä luotan mieluummin itseeni ja kanssaihmisiini.