Järki lähtee, ääni jää

1.

Kun joku sanoo puhuvansa jumalan kanssa esimerkiksi rukouksessa, on syytä epäillä ko. henkilön mielenterveyttä.

Skitsofrenia on sairaus, mutta jumalan kanssa jutustelu on ”normaalia”, jota uskovat jopa pitävät suotavana. Sanotaan, ettei hullu tiedä olevansa hullu. Tämä pätee kiihkoileviin uskoviin paremmin kuin hyvin.

Toki sitä voi keskustella myös itsensä kanssa kuvitellen puhuvansa jumalan kanssa.

Yhtään paremmin ei ole asiat niillä, jotka väittävät nähneensä enkeleitä; onpa itse paholainen ja Jeesuskin kuulemma ilmestyneet jollekulle.

Kaikenlaisia hassuja kuvitelmia sitä ihmisillä onkin, vaikka muuten olisivat aivan tavallisia.

2.

Uskonnollinen vakaumus saa erityisen sairaita piirteitä silloin kun lääketieteellisestä tarpeellisesta hoidosta kieltäydytään uskonnolliseen vakaumukseen nojaten.

Aikuisten kohdalla tämä on vielä jotenkin ymmärrettävää, mutta jos holhooja kieltää lapselta tarpeellisen lääketieteellisen hoidon, lähestytään pahoinpitelyä tai heitteillejättöä. Tiettävästi Jehovan todistajien lapsia on otettu kiireellisesti huostaan, koska vanhemmat ovat kieltäneet lapsilta verensiirron.

Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsien sairauksia hoidetaan rukoilemisella. Mitä jyrkempi on uskonnollinen vakaumus, sitä todennäköisempää on, että lapsi saattaa jäädä ilman tarvitsemaansa hoitoa. Tämä jos mikä on epäinhimillistä ja julmaa.

Rukouksen tehosta on tehty Yhdysvalloissa muutama tutkimus. Mitään korrelaatiota – saati sitten kausaalisuutta – ei ole todettu. Rukoilu parannuskeinona on turhaa.

Kuinka monta lasta Suomessa on kuollut sen takia, että on odotettu jumalan parantavan lapsi, kun oikealla lääketieteellisellä hoidolla olisi saavutettu tuloksia? Tapauksia tuskin on tilastoitu.

Parantumattomasti sairaat saattavat turvautua viimeisenä mahdollisuutena näihin ”parantajiin”. Viime aikoina paljon esillä ollut Pirkko Jalovaara ei ole lajissaan mitenkään ainutlaatuinen.

Uskooko parantaja itsekään, että hänen rukouksillaan olisi jotain vaikutusta sairaan tilaan? Epäilen. Rukouksella parantamiset ovat osa uskonnollista kusetusta. Tällä tavoin herätetään perusteetonta toivoa haavoittuvissa ihmisissä. Mahdollisesti jopa lisätään kärsimyksiä tarpeettomasti.

Vuosikymmeniä sitten tutkittiin Niilo Yli-Vainion kokouksissa koettuja parantumisia. Yhtään lääketieteellisesti verifioitavaa parantumista ei tapahtunut. Muutama ns. parantunut ehti kuollakin ennen kuin tutkija pääsi tapaamaan potilasta.

Edellä mainittu Jalovaara on vienyt rukouksella parantamisen niin pitkälle, että on väittänyt sairaiden olevan demonien riivaamia. Edelleenkään demoneja ei ole todennettu kuten ei ole todennettu mitään muita henkiolentoja.

Jalovaara on myös eräitä kertoja väittänyt esim. masennuslääkkeiden olevan demonisia. Tällainen käyttäytyminen on parantajilta edesvastuutonta. Näköjään uskon ja uskonnon nimissä voidaan tehdä jos jonkinlaista ketkuilua ja vielä selvitä niistä joutumatta edesvastuuseen.

Netin keskustelupalstoilla siten ”todistetaan” näistä ihmeparantumisista, vaikka maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan todennettua ihmettä.

Kuinka tyhmä ihmisen pitää olla, jotta edes harkitsee ihmeparantajien ottamista tosissaan?

3.

Fundamentalistit ovat demonisoineet myös psykiatrian. Tämä on ymmärrettävää sillä perusteella, että psykiatri pystyy paljastaa uskon perusteettomuuden. Psykiatri näkee tilan sellaisena kuin se on – sairautena.

Psyykkisiin sairauksiin on olemassa lääkkeitä ja näitä lääkkeitä on kehitetty kliinisesti vuosien – joskus vuosikymmenten – ajan. Lääkkeiden voidaan osoittaa toimivan tehokkaasti. Sen sijaan ääni kuulevalle ihmiselle ei tule suositella rukousta, koska tämä vain pahentaa hänen tilaansa.

Hokkuspokkus -temput kuuluvat historiankirjojen lehdille; ei nykyaikaiseen lääketieteeseen. Kaikkeen ei toki lääketiedekään pysty, mutta on aivan varmaa, että rukous ei pysty yhtään mihinkään.

4.

Perusteetonta taikauskoa löytyy (valitettavasti) turhan paljon. Taikausko olisi tullut jättää aavikkobarbaarien leiritulilla kerrottuihin tarinoihin. Sitkeästi uskonnollinen taikausko on selvinnyt meidän päiviimme asti.