1.
Uskon ja
uskonnon soluttaminen julkisen vallan toimintaan on epäilyttävää. Lainsäädännön
tulisi olla uskontoneutraalia; yhdelläkään uskonnolla ei tulisi olla hegemonia
asemaa – tai mitään asemaa – mitä tulee lainsäädäntöön tai toimeenpanovaltaan.
Suomi ei ole
kristitty valtio, koska Suomi ei ole teokratia. Suomessa on uskonnonvapaus,
mikä käsittää myös vapauden olla uskomatta yhteenkään jumalaan. Teokratiassa
yhden uskonnon edustajat pystyvät sanelemaan lähes kaikesta. Ajattelunvapautta
he eivät kuitenkaan pysty riistämään.
Teokraattisia
pyrkimyksiä ei kuitenkaan pidä vähätellä. Onneksi Suomessa teokratian perään
haikailevilla ei ole resursseja toteuttaa pyrkimyksiään. Heidän mediassa
saamansa huomiokin on jotakuinkin olematon.
Humanistien
tulee kuitenkin jatkaa ponnistelujaan yhteiskunnan sekularisoimiseksi. Uskovat
voivat harjoittaa uskoaan kodeissaan tai kirkoissaan. Heidän ei tule kuitenkaan
edes olettaa, että rationaaliset ihmiset olisivat samaa mieltä heidän kanssaan.
2.
Iltalehden
verkkojulkaisu raportoi 2.2.2015, että jumalan nimeen vannomisesta ollaan
luopumassa oikeudessa. Asiasta päättää Eduskunta tulevana torstaina.
Uudistuksen
myötä oikeudessa annettaisiin vain vakuutus kunnian ja omantunnon kautta.
Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ei ole hyväksyttävää, että ihminen joutuu
tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa.
On valitettavaa,
että jotkut ihmiset vannovat valan jumalan nimeen edes uskomatta yhteenkään
jumalaan. Heille ei ole ehkä selvää, että valan voi antaa ilman viittausta
todentamattomiin henkiolentoihin.
On myös
valitettavaa, että valan vannomista jumalan nimeen pidetään ensisijaisena
ratkaisuna. Tässä suhteessa viime vuosikymmeninä on tapahtunut edistystä: aiemmin
ei esimerkiksi todistajia informoitu siitä, että valan vannomiselle on
sekulaari vaihtoehto.
Uskonnollisen
pluralismin aikana ei ole myöskään perusteltua vannoa jonkin tietyn jumalan
nimeen. Vala ei eksplisiitisti viittaa kristinuskon jumalaan, mutta ainakin
toistaiseksi jumala mielletään Suomessa kristinuskon jumalaksi.
Valan velvoittavuus
vannottaessa jumalan nimeen on kyseenalainen. Jos joutuisin vannomaan jotain
jonkin nimeen, johon en usko, voisin valehdella todistajana. Epätoden
todistajalausunnon antaminen on Suomessa rangaistava teko riippumatta valan
muodosta ja sisällöstä.
Kyse on
periaatteellinen: ateistia tai epämääräisen jumalkäsityksen omaava ei mikään
jumala velvoita puhumaan totta. Ateisti voi vannoa jumalan nimeen ja puhua
oikeudessa puuta heinää.
Valan
perustuessa omatuntoon, ei ko. porsaanreikiä enää ole. Oikeudessa on aina
puhuttava totta.
3.
Kovimmat
fundamentalistit vaativat itselleen mahdollisimman suurta uskonnonvapautta.
Tämä heille suotakoon. He voivat harjoittaa uskontoaan omissa oloissaan, niin
kauan kuin tästä ei haittaa yhteiskunnalla.
On
ristiriitaista, että nämä samat fundamentalistit vaativat uskolleen ja
uskonnolleen erityistä suojaa esimerkiksi jumalanpilkkapykälän säätimestä
rikoslakiin.
Joko kaikki
uskonnot saavat suojan tai sitten mikään uskonto ei saa suojaa. Yhteiskunnan ja ihmisarvon kunnioittamisen
kannalta on perusteltua, ettei yksikään uskonto saa erityiskohtelua. Koskaan ei
pystytä määrittelemään ”oikeaa” uskoa ja uskontoa, joten on hyvä syy pitää
niitä kaikkia julkisen vallan kannalta väärinä.
Miksi jollekin
uskonnolle tai uskonnolliselle näkemykselle tulisi taata immuniteetti
kritiikiltä? Oletettu jumalan viha ei ole riittävä perustelu, koska jumalia on
tuhansia. Ne kaikki ovat ihmisen keksimiä konstruktioita. Kaikki ideologioita –
jollaisia myös uskonnot ja uskonkäsitykset ovat – tulee kritisoida. On enemmän
kuin suotavaa, että uskonnollisia rakenteita kritisoidaan niihin liittyvän
valtastruktuurin takia.
Toisaalta
jumalanpilkka voidaan katsoa asianomistajarikokseksi. Yksikään jumala ei ole
henkilökohtaisesti ilmaantunut tekemään rikosilmoitusta. Sitten kun tällainen
poikkeuksellinen tapahtuma sattuu, niin jumalanpilkkapykälä voidaan ottaa
lakiin. Siihen asti julkisen vallan ei tule asettaa yhtäkään jumalaa lain
suojaamaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti