Aito Avioliitto -yhdistys kusee nilkoille

Patmoksen bloggareista myös Juha Ahvio tekee itsestään pellen.

Ahviota kismittää se, että Eduskunta äänesti vuonna 2014 tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Tämä on ollut monelle uskovalla – niin liberaalille kuin fundamentalistille – kova paikka. Nämä änkyrät on ehdollistettu – eli peloteltu – niin pahoin, että mikä tahansa muutos on uhka heidän olemassaololleen.

Ahvio hehkuttaa Aito Avioliitto – yhdistyksen puolesta. Toki Ahvio saa näin tehdä. Ahvion näkemysten perusteella herää kysymys: Mikä on epäaito avioliitto?

Ahvio kirjoittaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja vahvistaa miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa ja merkitystä aitona, erityisenä, luonnollisena ja pysyvänä instituutiona suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä.”

Se että hyväksytään tasa-arvoinen avioliittolaki, ei mitenkään vähennä juuri Ahvion avioliiton arvoa. Avioliitto – käsitteen alaa vain laajennetaan käsittämään myös samaa sukupuolta olevien liitot. Kristityt voivat edelleen pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona. Heillä vain ei ole etuoikeutta määritellä käsitteen sisältöä ja vaatia muita hyväksymään käsitteen sisällön kuten he ovat sen määritelleet.

Erittäin ongelmallisia ovat käsitteet aito, erityinen, luonnollinen ja pysyvä. Kirjoituksessaan Ahvio ei erittele näiden käsitteiden sisältöä. Uskonnollisen vakaumuksensa perusteella Ahvion voi olettaa viittaavaan Raamatun merkityssisältöihin. Raamatun merkityssisällöt eivät vain ole tulkinnanvaraisia vaan myös epätosia; so. niillä ei ole reaalimaailman relevanssia.

Aitona avioliittona voidaan pitää mitä tahansa yksilöiden välistä vapaa-ehtoista sopimusta, jolla säädellään yksilöiden välisiä suhteita. Avioliitolla on täten sopimusoikeudellinen luonne.

Mikään muu kuin juridiikka ei tee avioliitosta sen erityisempää. Lainsäädännöllä, joka on aivan maallista, voidaan säädellä yksilöiden välisiä suhteita vetoamatta todentamattomiin premisseihin perustuvaan Raamattuun. Ahvion käyttämässä merkityksessä ”erityinen” ei viittaa Raamatun ulkopuolelle. Avioliitto voi – ja ehkä onkin – erityinen uskoville, mutta se ei tee siitä silti erityistä yleisellä tasolla. Avioliitto(oikeuden) tulisi olla mahdollisimman yleinen. Ahvion ja kumppanit voivat sitten kaventaa yleisyyden alaa aivan omassa piirissään.

Kaikkein ongelmallisin Ahvion käyttämistä käsitteistä on ”luonnollinen”. Käsitettä ”luonnollinen” ei koskaan pystytä määrittelemään tyydyttävällä tavalla. Onko kerran maailmanhistoriassa tapahtuva ilmiö luonnollinen? Ahvio ei kykene puolustamaan avioliittokäsitystään argumentoimalla luonnollisuuden puolesta. Hänen argumenttinsa ovat vain ja ainoastaan subjektiivisia väitelauseita. Minä voin väittää, että mikään Raamatussa ei ole luonnollista. Tämäkin on enimmäkseen todentamaton subjektiivinen väitelause. Luonnollisuuden merkityssisältökään ei ole staattinen vaan dynaaminen.

Entä sitten pysyvyys? *Huokaisee* Raamatussa avioliitto on milloin mitäkin - polygamiasta monogamiaan kaikkine välimuotoineen.

Ahvion on aivan turha vedota avioliiton pysyvyyteen, jos hän on lukenut Raamattunsa (ja luulisi teologian tohtorin niin tehneen). Jos aloitetaan ihan Genesiksestä, niin Aatami ja Eeva eivät olleet naimisissa; ainakaan sellaisesta ei sanota mitään.

Yhdistyksestä sanotaan näin: ”Yhdistys on poliittisesti sitoutumaton ja ei-uskonnollinen, joten kaikki voivat tulla sen jäseniksi tai kannattajajäseniksi; myös seksuaalisten vähemmistöjen edustajat.”

Ehkä yhdistyksen perustamisasiakirjat näin sanovatkin, mutta yhdistyksen agenda huomioon ottaen, on melko selvää, että jäseniksi hakeutuvat tietyn suuntaisen uskonnollisen vakaumuksen omaavat. Eiköhän se poliittinen kanta ole enemmän oikealle kallellaan. Harvoin nämä yhdistykset pysyvät riippumattomina.

Avioliiton aitoutta ei määritä Ahvio, ei jokin yhdistys, eikä Raamatun (tai jonkin muun opuksen) jumala. Avioliittoa säätelee Suomessa avioliittolaki ja siihen ei ole jollain jumalalla sanomista. Avioliitto on avioliitto riippumatta sukupuolielinten rakenteesta – tai näin se voidaan nähdä. Ahvion ja kumppaneiden on ilmeisesti mahdotonta hyväksyä, että maailma on muuttunut. Suomalaisessa demokratiassa asiasta päättää Eduskunta, ei Aito Avioliitto – yhdistys. 

”Kenenkään ei pidä kokea joutuvansa painostuksen tai julkisen leimaavan nimittelyn kohteeksi siksi, että hän ei hyväksy avioliiton uudelleenmäärittelyä. Demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisella tulee olla vapaus ilmaista ajatuksiaan. Näkemys avioliitosta miehen ja naisen muodostamana instituutiona nauttii suomalaisten päättäjien ja kansalaisten parissa yhä suurta suosiota ja siksi sitä tulee edelleen kunnioittaa.”

Nyt Ahvio markkinoi Patmoksen propagandaa. Kyselytutkimusten mukaan suomalaisten enemmistö kannatti vuonna 2014 tasa-arvoista avioliittolakia. Onko Ahvio vain tietämätön vai valehteleeko hän tarkoituksellisesti? Kallistun jälkimmäisen puolelle: uskonnollinen propaganda perustuu valehteluun. Mitä suurempi vale, sitä paremmin se voidaan perustella traditiolla ja jumalan tahtona.

Aito Avioliitto – yhdistys epäonnistuu vetoamisessa lapsen oikeuksiin. Merkittävä osa lapsista syntyy muissa suhteissa kuin avioliitossa. Tässäkin suhteessa maailma on mennyt menojaan ja Raamattu jäänyt jumittamaan paikalleen.

Lopulta voidaan kysyä: Onko avioliitto mielekäs, vaikka se määriteltäisiin juuri miehen ja naisen väliseksi (juridiseksi) suhteeksi? Rationaaliset ihmiset pystyvät määrittelemään suhteensa ilman juridiikkaakin keskinäisen sopimuksen varaisesti.

Humen giljotiini katkaisee Ahviolta kaulan: siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla.