Tom of Finland

1.

Viime vuonna Itella julkaisi lievästi homoeroottiset Tom of Finland postimerkit. Täytyy antaa arvoa sille, joka keksi asian. Postimerkkien julkaisu osui sopivasti aikaan muutama kuukausi ennen kuin Eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Oliko kyseessä sattuma? Oli tai ei, julkisena laitoksena Itella otti kantaa tasa-arvon puolesta. Tosin kyseessä saattoi olla markkinointikikka. Merkit myivät hyvin ja toivat valtion kassaan sievoisen summan.

Tässä blogissani olen useaan kertaan sanonut, että valtion ei tule ottaa kantaa uskontoon tai uskonnollisiin kysymyksiin. Homoeroottiset postimerkit eivät olleet kannanotto kristinuskoa vastaan, vaikka jotkut fundamentalisti- kristityt sen sellaisena halusivat nähdä. Valtion laitos otti kantaa homoseksuaalisuuden hyväksyttävyyden puolesta.

En tiedä onko asiasta tehty tilastollista tutkimusta, mutta sen perusteella, että enemmistö suomalaisista hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain, voi melkoisella varmuudella olettaa kansalaisten myös hyväksyneen Tom of Finland postimerkit. Saattaa jopa olla niin, että enemmistöä ei edes kiinnostanut koko asia.

Monet fundamentalistit loukkaantuivat postimerkeistä. Ne ovat vain postimerkkejä! Tuntuu perin kummalliselta, että tietyn tyyppiset postimerkit uhkaavat joidenkin uskoa niin paljon, että ko. merkit olisi pitänyt jättää julkaisematta.

Kiitokset Itella: osoititte homojenkin olevan ihmisiä ja ansaitsevan ihmisarvon.

2.

Tuhansien vuosien takaiset siveellisyyskäsitykset eivät sovellu nykyaikaan, vaikka kiihkeimmät uskovat vetoavat Raamatun ”totuuksien” muuttumattomuuteen. Ongelmallista on jo pelkkä totuuden käsitteen käyttäminen uskomuksia koskevissa väitteissä.

Aavikkobarbaarien käsikirja, Raamattu, ei sano mitään postimerkeistä. Tom of Finland merkkien tuomitsemisessa joudutaan ekstrapoloimaan Raamatun ohjeita itse tekstien ulkopuolelle.

Samaa ekstrapoloinnin menetelmää käytettiin aikoinaan tuomitsemaan se, että naiset käyttivät housuja. Samoin naisten äänioikeutta vastustettiin ekstrapoloimalla Raamatun tekstejä. Taas kerran voidaan todeta, että kaikki mitä fundamentalistit ovat keksineet vastustaa vetoamalla Raamattuun, on toteutunut.

On vastenmielistä, että fundamentalistit vaativat muita noudattamaan ahdasmielistä moralismiaan (kyseessä on moralismi eikä moraali), vaikka enemmistä pitäisi fundamentalistien moraalia pelkästään naurettavan typeränä. Typerälle moralismille ei tule suoda immuniteettia kritiikiltä.

3.

Fundamentalistien maaginen toiveajattelu ilmeni mm. siten, että homoeroottisten postimerkkien sanottiin tuovan välittömän jumalan rangaistuksen Suomelle. Tämä väite on koomisuudessaan nauruhermoja kutkuttava.

Postimerkkien julkaisemisesta on jo kulunut puoli vuotta, eikä minkäänlaista rangaistusta ole ilmaantunut. Muutenkin on erittäin epäselvää, miten jokin jumalan rangaistus olisi todennettavissa. Maagisen ajattelun puitteissa sellainen voisi olla jokin luonnonkatastrofi, mutta niillekin on aina olemassa naturalistinen selitys.

4.

Fundamentalistien paheksunta homopostimerkin johdosta ei ole osoitus moraalisesta rappiosta vaan fundamentalistien omasta kielteisyydestä seksuaalisuutta kohtaan. Yksi postimerkki ei houkuttele yhtäkään fundamentalistia (eikä ketään muuta) homoseksuaalisuuteen. Tällainen versio porttiteoriasta on epätosi.

Jos ko. postimerkki edustaa jollekin syntiä, niin hän voi ihan itse rypeä synnintunnossaan. Turha jotain niin olematonta kuin syntiä on propagoida muille. Postimerkin takia ei kenenkään kannata pelätä jonkin Taika-Jimin kostoa. Taika-Jim ei ole koskaan kostanut kenellekään. Sellaisia kertomuksia Taika-Jimistä esiintyy vain aavikkobarbaarien opaskirjassa.

5.

Koko episodissa kummallisinta on se, että fundamentalistit ovat aina(!) kiinnostuneempia mistä tahansa seksuaalisuuden muodosta kuin maailman todellisista ongelmista: nälänhädästä, sairauksista ja epätasa-arvosta. Tämä osoittaa heidän jumalansa pikkumaisuutta. Todellinen jumala – jos sellainen olisi olemassa – puuttuisi näihin merkittäviin ongelmiin vähät välittäen postimerkeistä.