Puolimatkan ja Kamppisen nokkapokka

1.

Filosofeista David Humen raskas aseistus ampuu teistien argumentit alas täsmäpommitusten tarkkuudella. Hume dekonstruoi ihmeet uskontokritiikissään. 

Raamatun kertomuksiin tulee Humen mukaan suhtautua vain ihmekertomuksina riippumatta siitä lukeeko Raamatun kertomuksia kirjaimellisesti vai metaforisesti. 

Suomessa Ilkka Pyysiäinen on jatkanut humelaista uskontokritiikkiä teoksessaan Jumalaa ei ole (2010).

2.

Pyysiäisen kirjan teema on Pyysiäiselle henkilökohtainen: hän ei pidä uskottavina mitään esitettyjä jumalakäsityksiä.  Kannanotoissaan Pyysiäinen on Humea maltillisempi, mutta Suomesta löytyy myös uskontotieteilijä, joka laukoo yhtä järeällä verbaalisella arsenaalilla kuin Hume – Matti Kamppinen.

Turun yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori Kamppinen lataa:

”Relativismin omituiset versiot kuitenkin elävät ja voivat hyvin uskontojen akateemisessa tutkimuksessa. Kulttuurirelativistismin ja hermeneuttisen tulkintatradition yhdistäminen on yksi syy sille, miksi esimerkiksi Suomessa teologinen uskonnontutkimus on edelleen voimissaan. Koska eri tieteelliset ja uskonnolliset traditiot ovat samanarvoisia, arvellaan, että uskonnontutkimusta vain edesauttaa se, että uskontoja tulkitaan kristillisen teologian keinoin ja sen lähtökohdista käsin.”

Kamppisen näkemys nykyisen tutkimuksen tilasta suomalaisissa yliopistoissa ei ole mairitteleva:

”Monitieteisyys on käytännössä tullut tarkoittamaan sitä, ettei oikeastaan osaa mitään kunnolla: ei muodostaa teoreettista tutkimusongelmaa, kerätä aineistoa, arvioida tulkintahypoteeseja tai kirjoittaa tieteellistä raporttia jostain reaalimaailman ilmiöstä. Postmoderni intertekstuaalisuus, kriittinen antropologia tai naistutkimus onkin ollut pelastava oljenkorsi monille niille, jotka eivät osaa tehdä varsinaista tutkimusta.”

Tasa-arvoisen avioliittolain eduskuntakäsittelyn aikana Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen Tapio Puolimatka sai jonkin verran julkisuutta. Sittemmin on herännyt epäilys siitä, että Eduskunnalle antamassaan selvityksessä Puolimatka syyllistyi mahdollisesti tahalliseen lähteiden väärinkäyttöön. 

Kamppinen lataa koskien Tapio Puolimatkaa:

”Tapio Puolimatka syyttää naturalistista tiedettä suljetuksi keskusteluavaruudeksi. Avoimuutta olisi se, jos kristinuskon Jumala otettaisiin tieteellisen keskustelun lähtökohdaksi. Onko tämä Jyväskylän kasvatustieteen sanamagiaa, täydellinen filosofinen katastrofi vai pahaa unta? Jos yliluonnolliset elementit sallitaan, voisimme yhtä hyvin vedota kabbalistiikan numeromystiikkaan, dogonien Amma-jumaluuteen, tai wiccalaisuuden kolmoisjumalattareen, jossa on miespuolisiin jumaliin kyllästyneille naista riittämiin.”

Kamppinen jatkaa:

”Jos joku kokee aivan tosissaan, että Ilmestyskirjassa tai Hesekielin kirjassa hänelle puhuu olento, joka kehottaa teurastamaan kaikki lähellä olevat, on tämä tulkinta ja sen seuraukset aivan yhtä oikeutettuja kuin mikä muu tahansa, jos Puolimatkan teeseihin on uskomista. Tai jos joku on sitä mieltä, että Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen lukeminen on parasta itseymmärryksen kultivointia, on tämäkin uskomus yhtä oikeutettu.”

3.

Jonkin verran perehtyneenä sekä Puolimatkan että Kamppisen argumentteihin, voin todeta Kamppisen pyyhkivän Puolimatkalla pöytää. Puolimatka ei vain voi pitää kristillistä fundamentalismiaan erossa tieteen metodologiasta, joten Puolimatkan on esimerkiksi blogissaan turha valittaa siitä, että häntä ei oteta tosissaan. Puolimatka osaa marttyyriksi tekeytymisen hyvin. Siinä sitten ovatkin hänen ansionsa.