Paavolan puppugeneraattori porisee

Tässä blogissani olen ennenkin käsitellyt Petri Paavolan aivopieruja. Paavolan kotisivut ovat huumorin lähde.

Tällä kertaa tarkasteltavan Paavolan aivopierun otsikko on ”Jumalan rakkaus ja totuus”.

Uskovat käyttävät totuutta perin kummallisesti, joten tätä heidän totuuttaan on syytä tarkastella hieman lähemmin.

Wikipedian mukaan klassinen totuuden määritelmä kuuluu: ”Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa.”

Juuri mikään Raamatussa ei vastaa tunnettua tosiasiaa, joten vetoaminen Raamattuun ”totuuden lähteenä” on samaa kuin valehtelu.

Yksi Paavolan käyttämistä väliotsikoista on: Totuus on tekevä teidät vapaiksi.

Tässä Paavola on aivan oikeassa. Kun Raamattu tutkitaan totuuden määritelmän ja totuusteorioiden kautta, huomataan Raamatun olevan epätotuutta. Totuus vapauttaa tässä tapauksessa epätosiin premisseihin perustuvasta uskosta.

Totuusteorioita ovat esimerkiksi seuraavat: 1) totuuden vastaavuusteoriat, 2) totuuden yhteensopivuusteoriat, 3) deflatoniset totuusteoriat, 4) pragmatistiset totuusteoriat ja 5) totuusrelativismi.

Edelleen on syytä määritellä 1) totuudenkaltaisuus, 2) totuudentekijä/totuudenkantaja ja 3) totuusehto.

Totuudenkaltaisuus on tieteenfilosofiassa mitta, jonka avulla voidaan verrata sitä, kumpi kahdesta kilpailevasta epätodesta teoriasta muistuttaa enemmän totuutta.

Totuudentekijä on filosofiassa se entiteetti, jonka ansiosta totuudenkantaja (kuten väittämä) on tosi. Väittämän epätotuudentekijä on se ulkoisen todellisuuden puoli, jonka ansiosta väittämä on epätosi (mikäli se on epätosi).

Totuudenkantaja tarkoittaa filosofiassa sellaista entiteettiä, joka voi olla tosi tai epätosi eikä mitään muuta. Totuudenkantajat ovat niitä totuuksia, joita totuudentekijät tekevät todeksi. Mahdollisia totuudenkantajia ovat esimerkiksi väittämät, ideat, uskomukset, teoriat, intuitiot, arvostelmat, lauseet ja puhetoimitukset.

Paavola käyttää väliotsikkoa ”Totuus on tekevä teidät vapaaksi” ja sanoo sen alla: ”Raamattu opettaa Jumalan sanan totuuden vapauttavan ihmisen synnin orjuudesta, uskonnollisista perinnäissäännöistä sekä epäraamatullisista opetuksista. Pelkkä totuuden tietäminen ei vapauta ihmistä, vaan hän vapautuu vasta sitten kun hän elää käytännössä  todeksi (Pyhän Hengen voiman kautta) Jumalan sanan totuuden opetuksia.”

Tuskin kehäpäätelmät antavat aihetta sen tarkempaan analyysiin. Niitä on tässäkin blogissa jo käsitelty useamman kerran. (Siis Raamattu opettaa jumalan sanaa, koska jumalan sana on raamattu ja päinvastoin.)

Hupaisaa Paavolan kielenkäytössä on väite ”jumalan sanan totuuden vapauttavan…” Koomisuutta lisää, että tämä jumala on juuri Petri Paavolan jumala ja jumala olisi sanonut jotain, mikä olisi totta. Raamatussa juuri mikään ei ole totta; Raamatun sanat hyvin harvoin viittaavat yhteenkään todennettavaan reaalimaailman ilmiöön. Yllä lueteltujen totuusteorioiden valossa Raamattu on epätosi.

Raamattu jumalan sana pelkästään Raamatun sisäisenä ilmiönä (jätetään reaalimaailman relevanssi kokonaan huomioimatta) ristiriitainen. Ristiriitainen väite ei kokonaisuudessaan voi olla totta. Väitetään, että A ja B ovat sama asia/ilmiö (A=B), mutta A on tosi ja B epätosi. Tästä seuraa, että konjunktio A & B on epätosi.  Heti luomiskertomuksesta alkaen Raamattu esittää ristiriitaisia väitelauseita, joten Raamattu ei ole voi olla totta, eikä varsinkaan erehtymättömäksi väitetyn jumalan sanaa.

Täten väite ”jumalan sanan totuus vapauttaa” on epätosi. Peten argumentti aivan luokaton jopa Peten esittämäksi. 

”Synnin orjuus” on sekin problemaattinen.  Synnilläkään ei ole reaalimaailman referenssiä. Syntiä voi olla tai sitä ei ole. Merkityssisältökin on kovin epämääräinen. Suurin osa koskaan eläneistä (tai elävistä) ei tunnista kristillistä sanan ”synti” käyttötapaa. Paavolallahan on ihan oma synnin käyttötapa.

Orjuus nyt voidaan jotenkin käsittää, jos se tulkitaan riippuvuudeksi. Usko on Paavolalle riippuvuus, joten Pete on uskon orjuuttama. Näin näitä käsitteitä analysoidaan, ja todetaan riippuvuuden uskosta olevan Paavolalle ja kelle tahansa haitallista (kuten minkä tahansa pakkomielteisen riippuvuuden).

Edelleen ”totuuden tietäminen” vapauttaa ihmisen taikauskosta, jota Paavola pahimmillaan edustaa. Parhaimmillaan tämä Puuha-Pete on vain hölmö.

Jos pitää jotenkin tärkeänä ”elämistä jumalan sanan totuuden mukaisesti”, niin silloin koko elämä perustuu epätosiin tai kokonaan todentamattomiin ilmiöihin. Tällöin lienee parasta muuttaa kallioluoliin ja eristäytyä kokonaan muusta maailmasta. 

Paavola voi harjoittaa kallioluolassaan näitä omia sepustuksiaan, mutta ei pidä ihmetellä, jos asian esittää julkisesti, niin se saa takuulla kritiikkiä.