Toinen käsky

2.

”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.”

Tämäkään ei koske ateisteja. Ateisteilla ei ole herraa. Muilla kuin kristityillä taitaa taas olla ihan oma herransa ja tämän herran nimen lausuminen oikein tai väärin ei ole kiellettyä.

Tähänkin käskyyn liittyy implisiitti väkivallan uhka: herran nimen lausuminen jossakin tietyssä tarkoituksessa johtaa väkivaltaiseen rangaistukseen. Jahve oikein mässäilee väkivaltaisuudellaan.

Katekismuksen mukaan: ”Jumalan nimi muistuttaa meitä siitä, kuka Jumala on ja mitä hän tahtoo. Se herättää meissä sekä levottomuutta että sanatonta kaipausta.” Jumalan identiteetti pysyy silti todentamattomana hypoteesina riippumatta siitä, mikä jumalan nimi on. 

Edelleen tämän jumalan tahtoa ei pystytä todentamaan. Raamattu kertoo vain aavikkobarbaarien version asiasta. Väkivallan uhka kieltämättä herättää levottomuutta, jopa pelkoa. Tällainen jumalanpelko on kuitenkin irrationaalista. 

Ihmisen täytyy olla kovan luokan masokisti, jos hän kaipaa väkivallan uhkaa, oliota joka uhkaa väkivallalla pienimmästäkin syystä.  Väkivaltaisesta suhteesta voi aina lähteä, mutta läheisriippuvalle se on hyvin vaikeaa.

Katekismuksen mukaan jumalan nimi on pyhä. Tällä taas ei ole reaalimaailman relevanssia. Monien muiden uskontojen jumalan nimi on pyhä näiden uskontojen kannattajille. Mikään ei tee Jahvesta sen pyhempää kuin nelikätinen sininen nainen. Pyhyyden merkitys on sopimuksenvarainen ilmiö.

”Näin tunnustamme hänet omaksi, ainoaksi Jumalaksemme”, sanoo Katekismus. Tässä asiassa Katekismuksen on jopa yllättävän rehellinen painottaessaan ”omaa” ja ”ainoaa” kristityn jumalaa. Muille suodaan heidät omat jumalansa. Tätä ei jyrkän linjan änkyrät vain tunnu hyväksyvän, vaan pyrkivät saamaan muut hyväksymään oman jumalansa ”ainoaksi oikeaksi” jumalaksi väkivaltaakaan kaihtamatta.

Katekismuksen mukaan jumalan nimeä käytetään oikein rukoillessa, kunnioittaessa ja kiittäessä tuota sadistista paskiaista. Olkaa hyvä, mutta älkää vaatiko, että muut yhtyvät palvontamenoihinne.

Katekismus väittää seuraavaa: ”Jumalan nimen pilkkaaminen merkitsee Jumalan halveksimista ja tietoista kääntymistä pois hänestä.”

Tuo väite olettaa sisäänrakennetusti, että Jahve olisi jollain tavalla olemassa ja ilmenisi kaikille jotakuinkin samalla tavalla, vaikka ihminen ei olisi kuullutkaan tuhansista jumalista. Melko mahtipontista väittää, että jostain voisi kääntyä pois, kun tästä jostain ei ole lainkaan verifioitavaa näyttöä.

Jumalan nimen ”turha” käyttö rangaistuksen uhalla pyrkii tekemään kristinuskon kritiikin mahdottomaksi.  Pitkään tämä onnistuikin, mutta mikään ei ole edes viitannut siihen, että uskontokritiikillä olisi haitallisia vaikutuksia.