Ihmeet ja skeptismi, osa 2

1.

On ihme, jos jokin todella tapahtuu luonnonlakien vastaisesti. Uskovat kuitenkin pitävät ihmeenä sitä, että jokin tapahtuu, vaikka todennäköisyys tapahtumalle on pieni. Tällöin kyseessä ei ole ihme vaan harvinainen tapahtuma. Jos tapahtuma ei ole luonnonlakien vastainen, kyseessä ei ole ihme, ja silti myöhemmin asialle saatetaan löytää luonnollinen selitys.

Historia ei kuitenkaan tunne ainuttakaan verifioitua ihmettä. Jos esimerkiksi Raamatun ihmekertomukset kirjoitettaisiin tänään, niin ihmeet taitaisivat olla kovin erilaisia kuin tuhansia vuosia sitten. Käsitykset ihmeistä ovat täten kulttuurisidonnaisia.

Kertomuksiin ihmeistä tulee suhtautua skeptisesti. Jokainen voi pohtia, ovatko Raamatussa kuvatut ihmeet linjassa nykyisten käsitysten kanssa luonnonlakien toiminnasta. Informaation ei tarvitse edes olla täydellistä: epätäydellisen, mutta parhaan saatavilla olevan, tiedon valossa ihmeitä ei ole tapahtunut, eikä ole viitteitä siitä, että tilanne tulisi muuttumaan.

2.

Yksi sitkeä ihmeet hengissä pitävä ilmiö on ihmisten halu (nimenomaan halu) uskoa eriskummallisiin tapahtumiin tosiasioina. 

Mitä hullummasta ihmeestä on kyse, sitä kiihkeämpi ihmeen puolustajia löytyy. Yksikään jumala ei ole kyennyt kasvattamaan uutta raajaa amputoidun tilalle. Silti tällaista pidetään täysin mahdollisena. Mahdollista se jopa saattaa olla, mutta samalla joudutaan tekemään juuri ko. jumalaa koskevia perusteettomia lisäoletuksia, jotka murskaavat vääjäämättömästi ko. ihmeen relevanssin.

Ihmeitä toimeenpanevalle instanssille väitetään kaiken olevan mahdollista, mutta miksi yhtään ihmettä ei ole tapahtunut? On vain ihmisten halu uskoa jokin ilmiö tai tapahtuma ihmeeksi.

Yksi tyypillisimmistä ihmeistä on jonkun luonnonkatastrofista selviytyneen tarina. Ihmiset haluavat uskoa tämänkaltaiseen ihmeeseen ilman, että he edes yrittävät osoittaa perustellusti, mikä selviytymisessä oli ihme.

3.

Ihmeet on pyritty irrottamaan luonnonlakien alaisuudesta. Yhtään ihmettä ei voi tapahtua ilman että luonnonlakeja kumottaisiin.

Ihmeeksi yritetään lukea jokin ennusteista poikkeava tulos. Tämä kuitenkin edellyttää maailmankatsomusta, jonka mukaan maailma olisi pienintä yksityiskohtaa myöten deterministinen. Tunnettaessa järjestelmän jokainen yksityiskohta voitaisiin ennustaa sen tila seuraavassa ajanhetkessä. Tämän näkemyksen mukaan maailma olisi deterministinen suljettu järjestelmä.

Mikrotasolla maailmassa on epätarkkuutta ja epätäsmällisyyttä. Pienikin muutos järjestelmän alkuehdoissa saattaa aiheuttaa suuren muutoksen lopputilassa.

Maailmassa, sen rakenteessa ja toiminnassa, on kuitenkin autenttista satunnaisuutta ja varianssia, joten kausaalisuus, jossa jokin ei-materiaalinen substanssia vaikuttaa verifioitavalla tavalla materiaaliseen substanssiin on hyvin kyseenalainen.

Tässäkin asiassa todistustaakka on teistillä. Toistaiseksi ihmeitä ei vain tapahdu.