perjantai 6. helmikuuta 2015

Raamattukritiikkiä 6.2.2015



2. Moos. 23:14 – 25:40
”Älä uhraa minun teurasuhrini verta happamen leivän kera. Minun juhlauhrini rasvaa älköön jääkö yön yli seuraavaan aamuun.”
Ihme hiippari tämä Jahve kun toistuvasti vaatii verisiä uhreja. Mitä vitun juhlavaa on eläin- ja ihmisuhreissa?
Seuraavaksi tapahtuma voidaan otsikoida: Enkeli Israelin johtajana.
Aika harhainen täytyy olla, jos pitää jotain henkiolento (josta ei ole mitään evidenssiä) kansan johtajana. Näistä kaistapäistä on esimerkkejä maailmanhistoriassa, eikä siitä ole seurannut ihmiskunnan kannalta mitään positiivista
”Sitten Mooses otti veren, vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Tämä on sen liiton veri, jonka Herra tekee teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella."
Mitä minä olen sanonut verenhimoisesta Jahvesta? Jahve on todella primitiivinen hyypiö.

Matt. 24:29 – 51
Kun Jeesuksen ajama vallankumous alkoi kusta kintuille, niin tarvittiin tekosyy. Jeesus arveli joutuvansa mestattavaksi, mutta lupasi jatkaa vallankumousta myöhemmin. Äijä puhui taas kerran paskaa kuten kaikissa muissakin asioissa.
Tässä on nyt odoteltu jo pari tuhatta vuotta taivaallista vallankumousta. Jeesuksen sanomana pian tarkoittaa ei koskaan!

Ps. 30:1 – 13
Niin sanottu pelastuneen kiitosvirsi voidaan lukea myös pelästyneen kiitosvirtenä.

Snl. 7:24 – 27
zzzzz…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti