lauantai 7. helmikuuta 2015

Kolmas käsky



3.
”Pyhitä lepopäivä.

Tässäkin käskyssä oletetaan jokin pyhittämisen tarve selvittämättä, mikä on pyhää, ja miksi se on pyhää. Melkoisella varmuudella voidaan sanoa ihmisen tarvitsevan lepoa, mutta elimistön palautuminen rasituksesta ei edellytä mitään pyhyyden käsitettä. Lisäksi uskovienkaan keskuudessa ei ole selvää käsitystä, mikä on lepopäivä, ja mikä siinä on pyhää.

On kyseenalaista, että uskovat vaativat muita, niitä jotka eivät jaa heidän uskoaan, jakamaan käsitys lepopäivän pyhyydestä jopa lainsäädännöllisin keinoin. Jokainen, joka katsoo lepopäivän pyhittämisen tarpeelliseksi, voi ihan omissa oloissaan pyhittää lepopäivän parhaaksi katsomallaan tavalla. Älkää kuitenkaan vaatiko, muita toimimaan tavallanne Jahven velvoittamana.

Miksi pitäisi käyttää lepopäivä jonkin jumalan palvomiseen? Pelkästä velvollisuudesta? Tavasta ja tottumuksesta? Nämä ovat kovin huonoja perusteita.

Katekismus sanoo asiasta: ”Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.” Tämäkään ei juuri valaise lepopäivää lepopäivänä.

Katekismuksessa esitetään ontuva teologinen perustelu: ”Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.”

Lepopäivä voi olla aivan jotain muuta kuin hiljaisuutta. Virkistystoiminnan ei mitenkään välttämättä tarvitse olla hiljaisuutta, mutta toki se voi olla sitä. Lisäksi oletus ihmisen synnynnäisestä rikkinäisyydestä on vastenmielisen typerä ja syyllistävä. Aavikkobarbaareille tällainen saattoi olla relevanttia. Nykyaikana se ei sitä ole.

Katekismuksen kirjoittajat sentään sanovat, että sunnuntain jumalanpalvelus on kohtaamispaikka. Rituaalilla on sosiaalinen funktio. Epäselväksi jää, miksi uskonnottomilla tulisi olla yhteinen lepopäivä uskovien kanssa. Melkoista ylimielisyyttä selityksen kirjoittajilta!

Koomista on, että jumala loi maailmankaikkeuden kuudessa päivässä, mutta lepäsi seitsemäntenä päivänä. Kaikkivoipa jumala oli siis väsynyt, mikä ei ole mairittelevaa kaikkivoivaksi väitetylle oliolle. Kaikkivoipa olisi voinut luoda universumin yhdessä hetkessä, yhdellä kertaa.

”Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.”
Kyllä lepo on ihan maallinen ilmiö, joka perustuu fysiologiaan. Vai väittääkö uskovat, että jumala on niin vittumainen tyyppi, että vaatii ihmistä raatamaan 24/7? Jos yksi lepopäivässä viikossa on jonkinlainen hyväntahdon ilmaus, niin sadistihan jumala on.

Toki uskovat saavat viettää lepopäivänsä aivan miten haluavat, mutta ei pidä olettaa, että muut taipuisivat heidän tahtoonsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti