Viides käsky

5.

”Älä tapa.”

Tämä on käsky, jonka voin allekirjoittaa sellaisenaan. Ongelmia syntyy heti, kun viidettä käskyä analysoidaan Raamatun kertomusten valossa.

Käsky on normatiivinen. Jahve kuitenkin rikkoo omia säädöksiään vastaan toistuvasti, joko itse tappamalla tai valtuuttamalla tappamisen. Ketään tai mitään elävää ei tule säästää.

Tappamiskielto koskee vain aavikkobarbaarien keskinäistä tappamista: kaikki muu tulee tappaa. On aika selvää, että tämä on heimojumalan vain pelkkää aavikkobarbaarien heimoa koskeva säädös. Universaaliksi ohjeeksi Raamatusta ei ole, vaikka tappamiskielto sinällään onkin kannatettava.

Tappaminen on sekin väännetty teologiseksi konstruktioksi. Kymmeniä ihmisiä tappanut sarjamurhaaja saa tappamisen anteeksi uskomalla johonkin hypoteettiseen Jeesuksen tappamisen anteeksiantajana. Tätä hypoteesia ei vain voi testata, eikä täten todentaa.

Onneksi julkinen valta on ottanut tappamisen sanktioimisen tehtäväkseen. Kun tappamisen sääntely jätetään uskonnollisille instituutioille, tuloksena on uskonnollinen väkivalta inkvisition tapaan. Tällöin ”harhaoppisten” tappaminen on sallittua ja toivottavaa jumalan nimissä.

Kristittyjen väite kymmenen käskyn moraalisesta velvoittavuudesta on kestämättömällä pohjalla. Jos jokin oletettu jumalan säädös on moraalin perusta, niin toisuskoisten  tai uskonnottomien voisi olettaa tappavan toisiaan pelkästä huvituksesta.

Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut – päinvastoin.  On viitteitä siitä, että uskonnottomat ovat moraaliltaan sellaisia, että he syyllistyvät tilastollisesti vähemmän väkivaltaisuuksiin kuin kristityt. Uskonnottomille ihmisarvo on niin tärkeä, että toisen ihmisyyden kunnioittaminen estää heitä tappamasta vertaistaan: vastuuta ei voi vierittää koskaan itsensä ulkopuolelle. Vastuun tappamisesta kantaa jokainen ihan itse.

Evoluution myötä ihmisille on kehittynyt vastenmielisyys lajitoverinsa tappamiseen. Tämän piirteen uskovat pyrkivät kieltämään. Vetoaminen itsensä ulkopuoliseen auktoriteettiin koskien tappamiskieltoa on oman sekä toisen ihmisen ihmisarvon halveksimista.

Tämä Katekismuksen väite on kestämätön: ”Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas.” Nykyinen Katekismuksen laitos sen sijaan jatkaa humaanimmalla tavalla: ”Emme saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä kärsimystä. Meidän on suojeltava häntä kaikissa oloissa. Erityistä tukea on annettava kaikkein heikoimmille.” Tämä on poikkeuksellista suoraselkäisyyttä uskonnolliselta tekstiltä. Jo pelkästään tämä riittäisi viidenneksi käskyksi. Vetoaminen jumalaan tekee käskystä epäuskottavan ja naurettavan tähän tapaan: ”Jos vahingoitamme ihmistä ja elämää, asetumme Jumalaa ja hänen luomistyötään vastaan.”