Raamattukritiikkiä 3.2.2015

2.Moos. 17:8 – 19:15

Jakson aluksi tapahtuu yksi monista Raamatun kansanmurhista. Vain sadistisesta heimojumalasta voidaan keksiä näin pöyristyttäviä väkivaltafantasioita.

Mooseksen appi Jetro tapaa Mooseksen. Mooses pröystäilee saavutuksillaan.

Mooses käy vuorella jututtamassa Jahvea.

”12. Vedä raja kansan ympärille ja sano sille: 'Varokaa nousemasta vuorelle tahi koskettamasta sen reunaankaan. Jokainen, joka koskee vuoreen, rangaistakoon kuolemalla.
13. Älköön kenenkään käsi koskeko häneen, vaan hänet kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi. Olipa tämä eläin tai ihminen, älköön jääkö eloon.' Vasta torven pitkän puhalluksen kuuluessa he nouskoot vuorelle."

Taas kerran Jahve näkee tarpeelliseksi väkivallalla uhkailun. Aina vaaditaan ruumiita. Jahven rangaistusvalikoima on kovin suppea – kuolemantuomio sopii kaikkeen!

Matt. 22:34 – 23:12

Jeesus puhuu typeristä käskyistä. Kaikki nämä säädökset ovat mahdottomia noudattaa, joten niitä on turha pitää velvoittavina. Ei ihme että Jahve ja Jeesusta vituttaa, mitä menivät vaatimaan mahdottomia.

Jeesuksen vihamielisyys ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan ilmenee tästäkin katkelmasta.

Ps. 27:7 -14

”Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.”

Tohdin epäillä tätä. Hylättyjen lasten ennuste ei ole hyvä. Aika voimaton on Jahve tässäkin asiassa.

Snl. 6:27 – 35

Mitään hyvää ei tässäkään Sananlaskussa sanota. Aina puhutaan vain rangaistuksista: mitä julmempi rangaistus, sitä parempi.