sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Neljäs käsky



4.
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.”

Tähänkin käskyyn sisältyy implisiitti väkivallan uhka: Raamatun mukaan tottelemattomat lapset tulee kivittää kuoliaaksi. Jos väkivallan uhkaa käytetään lapsia kohtaan, jotta nämä toimisivat jopa aikuisten halujen ja toiveiden mukaan, niin ei voida enää puhua lasten kohtelemisesta ihmisinä. Aikuisen mielivalta voi olla lapsen kannalta erittäin haitallista.

Tulisiko lapsen kunnioittaa väkivaltaista vanhempaansa: kuinka tyypillistä onkaan hakata lapseen usko? Kuinka tyypillistä on vedota johonkin todentamattoman jumalaan sanaan, jotta lapsi saadaan toimimaan aikuisen mielihalujen mukaan? Kuinka monta hyväksikäytettyä lasta on nöyryytetty jumalan nimissä?

Yksikään vanhempi, joka ei pidä lasta kaikki ihmisoikeudet omaavana yksilönä, ei ansaitse vanhemman titteliä.

Katekismus sanoo vanhemmista: ”Heille kuuluu erityinen arvo ja kunnioitus siksi, että he ovat vanhempiamme.”

Tämä on hölmöä ja sillä voidaan oikeuttaa mikä tahansa vanhempien käytös. Vanhempien kunnioittaminen ei ole itseisarvo, vaan kunnioitus tulee ansaita. Edelleen uhkailulla aikaansaatu nöyristely vanhempien edessä ei ole kunnioittamista vaan orjuutta. Kunnioitus ei edellytä ehdotonta kuuliaisuutta.

”Silloinkin, kun päätämme tehdä vastoin vanhempien tahtoa, meidän on kuunneltava ja arvostettava heitä.”

Katekismus esittää argumentin perustelematta. Lapsi voi ottaa vanhempiensa väitteen kriittiseen tarkasteluun. Jos vanhempien väite tai vaatimus ei ole uskottava, niin sitä ei tule noudattaa; ei vaikka seurauksena olisi lapsen ihmisarvon loukkaus. Vastuu on aina loukkaajalla.

Katekismus laajentaa käskyn koskemaan esivallan kunnioittamista: ”Kun kunnioitamme niitä, joille on uskottu hallitsemisen tehtävä, osoitamme luottavamme Jumalan huolenpitoon. Jumala lupaa, että tästä seuraa hyvää myös itsellemme.”

Tuo se vasta hölmöä onkin. Tuolla perusteella julkinen valta (usein kirkon tukemana) on loukannut ihmisoikeuksia. Sananvaputta on rajoitettu puuttumalla kansalaisten julkista valtaa koskevaan kritiikkiin. Ihmiset nähdään orjina, parhaimmassakin tapauksessa aivottomana massana, joka voidaan manipuloida toimimaan omia etujaan vastaan.

Neljäs käsky vastustaa muutosta ja edistystä. Primitiivisen heimon käsitykset eivät sovellu vanhempien ja lasten suhteiden säätelyyn. Miksi näitä suhteita pitäisi edes säädellä vetoamalla jonkin jumalan auktoriteettiin?

Lasten asema on vuosisatojen kuluessa parantunut. Toisaalta siitä ei ole pitkäkään aika, kun lasten väkivaltainen kurittaminen oli sallittua, jopa suotavaa. Nykyään asia on rikoslain alainen ja hyvä niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti