Rahkonen puhui ihan pehmeitä

Jukka-Pekka Rahkosen esiintyminen viime viikolla Eduskunnan lakivaliokunnassa ja sitä seurannut Rahkosen avautuminen Aito Avioliiton Facebook-sivuilla on kirvoittanut jos jonkinlaista kommenttia tälläkin palstalla.

Kun on katsonut tuosta Rahkosen esiintymisestä olevan videon ja lukenut FB-avatumisen tekstit, niin voi ajatella Rahkosen seonneen. En kuitenkaan menisi tekemään asiasta kovinkaan nopeita johtopäätöksiä.

Rahkonen vain propagoi oman agendansa puolesta kun siihen kerrankin oli mahdollisuus ja vielä niinkin arvovaltaisella foorumilla kuin Eduskunnassa. Tuo esiintyminen oli täysin linjassa fasististen pyrkimysten kanssa: ensin luodaan kuvitteellinen ongelma ja sitten siihen tarjotaan ratkaisu. Tämä kuvitellun vastustajan demonisoiminen on niin vanha strategia, että sen läpinäkyvyys on jopa koomista. Hengenheimolaisiin sellainen saattaa vedota, mutta ei sekään kovin kauan. Uhan on oltava todellinen, jotta sillä olisi reaalimaailman relevanssia.

Enemmänkin ajattelen Rahkosen kokevan eksistentiaalista uhkaa ja angstia perin hauraan maailmankuvansa takia. Tämä maailmankuvan hauraus on yhteistä kaikille ääriliikkeiden kannattajille.

Asiaan saattaa vaikuttaa myös kognitiivinen dissonanssi. Oman maailmankuvan ja todellisuuden välillä on niin suuri ristiriita, että sellainen aiheuttaa näitä selvästi fasistisia Rahkoselle tyypillisiä ulostuloja.

Joku esitti arvion, että Rahkonen oli ”kääntänyt” selkokielelle Ahvion kryptiset kirjoitukset. Siltä se vaikuttaa ja Ahvio taas on kopioinut ne amerikkalaiselta fasistiselta uskonnolliselta oikeistolta. Mitä kauemmaksi tullaan alkuperäisistä väitteistä, sitä huonommin ne soveltuvat kategorisiksi imperatiiveiksi; Rahkosen tapauksessa ne eivät sovi suomalaiseen yhteiskuntaan alkuukaan: kannatus ei vain riitä vaikka propagandaa höystettäisiin dramaattisilla ja raflaavillla uhkakuvilla.

Rahkosen Eduskunnan lakivaliokunnan kuulemistilaisuudessa käyttämässä puheenvuorossa yritettiin häivyttää taustalla vaikuttava uskonnollinen vakaumus siten, että se mainittiin vain mahdollisimman yleisellä tasolla juutalais-kristillisenä kulttuuriperintönä. Rahkoselta tämä onnistui, mutta Puolimatka kompuroi asian kanssa.

Aito Avioliiton fasistinen ideologia  - kristillisyydellä höystettynä tai sitä ilman – on Suomessa sen verran  marginaalinen ilmiö, ettei ole kovinkaan todennäköistä, että siitä tulisi jokin kansanliike. Nämä oikeistopopulistit ärhentelevät aikansa tässä avioliittoasiassa, mutta kun se ei ota tulta, niin sitten siirrytään seuraavaan vastustettavaan asiaan. Näiden populististen ryhmittymien motiivit kumpuavat milloin minkin asian vastustamisesta, ei jonkin asian kannattamisesta muuta kuin näennäisesti.

Mielenkiinnolla odotan mikä seuraava ”suuri ja massiivinen kansanliike”, jonka nuo aivan äärimmäisellä oikealla laidalla seilaavat saavat aikaan.