Kotimaa24:n blogisti Laaksonen puolustaa hengellistä väkivaltaa - fundamentalisti panikoi

Kotimaa24:n blogikirjoittajaa Kari-Matti Laaksosta nyppii rajusti kristillisen hegemonian murtuminen Suomessa. Tästä syystä hän julkaisi raivopäisen kirjoituksen, joka oli otsikoitu: Hengellinen väkivalta, Jeesus ja Pirkkalan moniste.

Jos aasinsiltojen rakentamisesta saa rakennusmestarin tittelin, niin Laaksonen on vahvoilla. Vahvoilla hän on myös viikon Aasinlakki-palkinnon saajaksi.

Laaksonen kirjoitti:

Evankelilais-luterilainen kirkko määrittelee hengellisen väkivallan sellaiseksi henkiseksi väkivallaksi, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus ja jonka ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Evankelilais-luterilaisen kirkon mukaan hengelliseen väkivaltaan kuuluu lisäksi tarkoitus nujertaa toisen ihmisen elämäntapa, elämänkatsomus tai mielipide.

Tässäkin asiassa ev.lut. kirkko on inhimillistynyt. Enää ei voi hakata ketä tahansa Raamatulla päähän ja tunkea raamatunlauseita alas toisen kurkusta. Se on toisinaan jopa rikollista, yleensä vain moukkamaista.

On se aika karua, jos lähetyskäskyn noudattaminen edellyttää toisen oman tahdon nujertamista, eivätkä fyysisen koskemattomuudenkaan loukkaukset ole ihan tuntemattomia. Tästä ei ole montaakaan vuosikymmentä, kun hengellinen väkivalta oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Tilanne on parantunut, mutta ei se vieläkään mikään hyvä ole.

Tämän jälkeen Laaksonen vetoaa siihen, että Jeesus olisi tuon em. kriteerin mukaan harjoittanut hengellistä väkivaltaa. Jos Jeesus olisi ollut todellinen henkilö ja Raamatun kuvaukset faktuaalisia historiallisia kuvauksia, niin Jeesus oli häirikkö, väkivaltaan taipuvainen rikollinen ja sen sortin fanaatikko, että sitä voi pitää pahasti häiriintyneenä taipumuksena. Sellaisen henkilön esimerkkiä Laaksonen pitää tavoiteltavana ja velvoittavana. Juuri Jeesuksen esimerkkiä noudattamalla on koettu 2000 vuotta hengellistä väkivaltaa. Kun siitä ollaan vihdoinkin pääsemässä eroon, niin laaksoset ja kumppanit haikailevat menneiden perään; aikaan jolloin he olivat hegemonia-asemassa, joka mahdollisti hengellisen ja paljon muunkin väkivallan käytön.

Laaksonen kiemurtelee kuin korkkiruuvi:

Onko hengellistä väkivaltaa, jos jokin uskonnollinen ryhmä ei hyväksy naispappeutta tai ehkäisyä?

Kyllä, kyllä se on hengellistä väkivaltaa, jos noilla perusteilla omaan uskoonsa vedoten pyrkii saattamaan yleiseksi kaikkia velvoittavaksi laiksi, jonkin joka on haitallista. Laaksonen ja hänen ”seurakuntalaisensa” saavat ihan keskenään uskoa vaikka kuinka hölmöihin väitteisiin, mutta toisen demonisoiminen ja syyllistäminen sekä toisen tahdon nujertaminen tavalla tai toisella, on hengellistä väkivaltaa; ei pelkästään hengellistä vaan ihan rikoslainkin puitteissa väkivaltaa. Nämä laaksoset ovat olleet historian kuluessa kaiken kehityksen esteinä, kaiken irvokkaan ihmisyyden halveksijoina; suorastaan moraalittomina mulkkuina, joiden toimintaa on oikeutettu aavikkobarbaarien mytologiasta johdetuin selvästi epätosin premissein.

Sitten Laaksonen joutuu kulkemaan todella pitkän aasinsillan yli selvittäessään, että 45 vuotta sitten Pirkkalassa julkaistu opetusmoniste oli poliittisen ideologisen aivopesun alku. Surkeayritys Laaksoselta! Eikö hän keksinyt mitään relevantimpaa kohdetta? Poliittisella ideologialla on aina ollut vaikutuskanavansa niin kauan kuin politiikkaa ja ideologioita on ollut olemassa.

Myös kristinusko ja siitä johdettu poliittinen ideologia on sekin jo määritelmällisesti ideologiaa. Sellainen ideologia oli pitkään – aivan liian pitkään – hegemoninen. Ilmeisesti tuon kristillisen uskonnosta kumpuavan ideologian tuputtaminen ei sitten ole Laaksosen mielestä aivopesua ja hengellistä väkivaltaa. En usko, että Laaksonen pystyy taivuttamaan heikolla argumentaatiollaan yhtään ihmistä omien mielipiteidensä puolelle.

Länsimaisessa kulttuurissa ylipäänsä, ja Suomessa erityisesti on meneillään kulttuuris-ideologinen murros/vallankumous.

Kyllä se murros tapahtui heti sota-ajan jälkeen. Siitä alkaen kristinuskon merkitys millään tavoin elämää säätelevänä tekijänä on mennyt ja se jo joutikin mennä. Se nähtiin ja koettiin ja oli aika siirtyä eteenpäin.

On aika hupaisaa, että nämä kiihkeimmät uskovat viljelevät mielellään kaikenlaista vallankumous – ja sota-retoriikkaansa ymmärtämättä itse, kuinka koomisilta he kuulostavat.

Laaksosta selvästi harmittavat menetetyt asemat, mutta se ei siltikään oikeuta hänen väkivaltafantasioitaan.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/pirkkalan-monisteesta-hengelliseen-vakivaltaan/