Vanhoillislestadiolaiset
eivät pääse eroon väkivallan kierteestä; eivät sitten millään.
Viime vuosina on
raportoitu jonkin verran lestadiolaisten parissa ilmenevästä systemaattisesta
henkisestä väkivallasta. Aivan erityisesti tämä pätee ns. hoitokokouksiin,
jotka ovat jo lähtökohdiltaan nöyryytykseen, häpäisyyn ja syyllistämiseen.
Perheväkivalta,
nyrkkiä naamaan, ei sekään ole mitenkään vierasta noissa piireissä. Kotimaan
blogeissa kiinnitettiin asiaan huomiota 27.10.2016. Näissä fundamentalistisissa
liikkeissä väkivallan elementti on aina läsnä – tavalla tai toisella. Ihmekös
tuo, väkivallalle on aina löydettävissä raamatulliset perusteet. Raamattuhan on
erittäin väkivaltainen opas ja metsään mennään, kun sieltä yritetään poimia
oppeja ihmisten alistamiseen.
Kotimaan24:n
blogissa viitataan Päivämiehen 26.10.2016
julkaistuun pääkirjoitukseen.
Kotimaa24: Kirjoitus paheksuu väkivaltaa, mutta ei
sano, että kyseessä on rikos, josta on säädetty rangaistus. Tämä kirjoitus
kuvaa hyvin sitä, miten SRK-kristillisyydessä yleensäkin suhtaudutaan eri
väkivallan muotoihin, ja mihin toimiin ryhdytään kun sitä ilmenee. Väkivaltaa
kyllä yleisellä tasolla paheksutaan, ja todetaan että se haavoittaa uhria.
Tuollainen
kiemurtelu on valitettavan tyypillistä kristillisille ääriliikkeille, jollainen
lestadiolaisuus ja sen eri variaatiot ovat. Apologiat ovat kieroja kuin
korkkiruuvi.
Uhrille annetaan nykyään lupa puhua
asioista, mutta mitään konkreettista neuvoa ei anneta siihen, miten väkivallan
kierre saadaan loppumaan.
Jos näin on,
niin jo pelkkä puhuminen on edistystä, mutta epäilen, että sekin jää pelkäksi
kuriositeetiksi. Vaientaminen jatkuu ja niin jatkuu väkivallan kierrekin.
Lähinnä kehotetaan pyytämään ja antamaan
anteeksi. Mahdollinen rikosoikeudellinen vastuu jää huomiotta, tai siitä
huolehtiminen jää lähinnä tekijän vastuulle, kuten hyväksikäyttöasioiden
hoitamisessa on ohjeistettu, esim Päivämiehen pääkirjoituksessa 27.1.2010.
Näin
mahdollistetaan pelkkä väkivallan jatkuminen. Hyväksikäyttötapauksista on
jäänyt varmasti suurin osa ilmoittamatta viranomaisille. Päivämies on
kirjoittelullaan mahdollistanut väkivallan kierteen jatkumisen. Sellainen ei
ole hyvää journalismia, eikä edes journalismia vaan valtapolitiikkaa.
Kun tämän viikon pääkirjoitus päättyy sanoilla
”Tämän
lisäksi tarvitaan anteeksipyytämistä ja -antamista, sydämestä saakka sopimista”, se tarkoittaa vakiintuneen ja liikkeessä
usein toistuvan opetuksen mukaan sitä, että asioista ei sen jälkeen saa enää
puhua. Mikäli uhri tai joku muu ottaa asian esille, häntä syytetään
anteeksiantamattomuudesta. Kun rikoslain määrittelemiä rikoksia hoidetaan
pelkästään evankeliumilla/anteeksiannolla, niin käytännössä sillä suojellaan
väkivallantekijää, joka säilyttää maineensa ja asemansa, ja uhrit jätetään
tien oheen makaamaan Tällainen toiminta ei useinkaan pysäytä
väkivallan kierrettä, vaan se jatkuu, ja tulee uusia uhreja.
Valitettavasti
viranomaisten resurssit ovat rajalliset, joten usein – aivan liian usein – nämä
lestadiolaiset kriminaalit pääsevät pälkähästä kuin koira veräjästä. Väkivallan
kierteen voi katkaista vain nuorempi sukupolvi siten, että lopettavat
epäeettisten menettelytapojen sitämisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti