Vanhoillislestadiolaisuus - väkivaltainen kultti

Vanhoillislestadiolaiset eivät pääse eroon väkivallan kierteestä; eivät sitten millään.

Viime vuosina on raportoitu jonkin verran lestadiolaisten parissa ilmenevästä systemaattisesta henkisestä väkivallasta. Aivan erityisesti tämä pätee ns. hoitokokouksiin, jotka ovat jo lähtökohdiltaan nöyryytykseen, häpäisyyn ja syyllistämiseen.

Perheväkivalta, nyrkkiä naamaan, ei sekään ole mitenkään vierasta noissa piireissä. Kotimaan blogeissa kiinnitettiin asiaan huomiota 27.10.2016. Näissä fundamentalistisissa liikkeissä väkivallan elementti on aina läsnä – tavalla tai toisella. Ihmekös tuo, väkivallalle on aina löydettävissä raamatulliset perusteet. Raamattuhan on erittäin väkivaltainen opas ja metsään mennään, kun sieltä yritetään poimia oppeja ihmisten alistamiseen.

Kotimaan24:n blogissa viitataan Päivämiehen 26.10.2016 julkaistuun pääkirjoitukseen.

Kotimaa24: Kirjoitus paheksuu väkivaltaa, mutta ei sano, että kyseessä on rikos, josta on säädetty rangaistus. Tämä kirjoitus kuvaa hyvin sitä, miten SRK-kristillisyydessä yleensäkin suhtaudutaan eri väkivallan muotoihin, ja mihin toimiin ryhdytään kun sitä ilmenee. Väkivaltaa kyllä yleisellä tasolla paheksutaan, ja todetaan että se haavoittaa uhria.

Tuollainen kiemurtelu on valitettavan tyypillistä kristillisille ääriliikkeille, jollainen lestadiolaisuus ja sen eri variaatiot ovat. Apologiat ovat kieroja kuin korkkiruuvi.

Uhrille annetaan nykyään lupa puhua asioista, mutta mitään konkreettista neuvoa ei anneta siihen, miten väkivallan kierre saadaan loppumaan.

Jos näin on, niin jo pelkkä puhuminen on edistystä, mutta epäilen, että sekin jää pelkäksi kuriositeetiksi. Vaientaminen jatkuu ja niin jatkuu väkivallan kierrekin.

Lähinnä kehotetaan pyytämään ja antamaan anteeksi. Mahdollinen rikosoikeudellinen vastuu jää huomiotta, tai siitä huolehtiminen jää lähinnä tekijän vastuulle, kuten hyväksikäyttöasioiden hoitamisessa on ohjeistettu, esim Päivämiehen pääkirjoituksessa 27.1.2010.

Näin mahdollistetaan pelkkä väkivallan jatkuminen. Hyväksikäyttötapauksista on jäänyt varmasti suurin osa ilmoittamatta viranomaisille. Päivämies on kirjoittelullaan mahdollistanut väkivallan kierteen jatkumisen. Sellainen ei ole hyvää journalismia, eikä edes journalismia vaan valtapolitiikkaa.

Kun tämän viikon pääkirjoitus päättyy sanoilla ”Tämän lisäksi tarvitaan anteeksipyytämistä ja -antamista, sydämestä saakka sopimista”, se tarkoittaa vakiintuneen ja liikkeessä usein toistuvan opetuksen mukaan sitä, että asioista ei sen jälkeen saa enää puhua. Mikäli uhri tai joku muu ottaa asian esille, häntä syytetään anteeksiantamattomuudesta.  Kun rikoslain määrittelemiä rikoksia hoidetaan pelkästään evankeliumilla/anteeksiannolla, niin käytännössä sillä suojellaan väkivallantekijää, joka säilyttää maineensa ja asemansa,  ja uhrit jätetään tien oheen makaamaan  Tällainen toiminta ei  useinkaan pysäytä väkivallan kierrettä, vaan se jatkuu, ja tulee uusia uhreja.

Valitettavasti viranomaisten resurssit ovat rajalliset, joten usein – aivan liian usein – nämä lestadiolaiset kriminaalit pääsevät pälkähästä kuin koira veräjästä. Väkivallan kierteen voi katkaista vain nuorempi sukupolvi siten, että lopettavat epäeettisten menettelytapojen sitämisen.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/vanhoillislestadiolaiset-eivat-pysayta-vakivallan-kierretta/