Tästä ei ole
kuin pari päivää, kun kirjoitin lapsiin kohdistuvasta värväystoiminnasta, jota
harjoittavat kiihkeimmät kristityt ja muslimit. Nyt samaan värvääjien joukkoon
on liittynyt piispa Seppo Häkkinen, joka vain koventaa otteita.
Verkkouutisten
otsikointi oli paljon puhuva: Piispa
neuvoo vanhempia: Lapsi on juurrutettava uskoon. Samaan aikaa Häkkinen
julkaisi Suomen Kuvalehdessä mielipidekirjoituksen/blogin otsikolla: Lapsen oikeus uskoon.
Näyttää
selvältä, että Häkkistä jurppii se, että kristinusko on taantuva uskonto. Tähän
on kuitenkin erittäin hyvä selitys: Kristinusko väittämät eivät ole totta,
joten ihmiset eivät halua tulla kusetetuiksi.
Mitään tulee
lasten värväämiseen – tai voihan sitä kutsua hienosti indoktrinoinniksi – niin
teema on vanha: lapset täytyy napata mahdollisimman nuorena, silloin
kognitiiviset kyvyt eivät ole vielä riittävän kehittyneitä arvioimaan
uskonnollisten väitteiden totuusarvoa, jotta lapset oletettavasti myöhemmin
elämässään olisivat suopeita – tai ainakin suopeampia – uskontojen
aiheuttamille haitoille.
Sekularisaatio
vituttaa piispa Häkkistä niin paljon, että hänellä ei taida veri enää kiertää.
Häkkistä kismittää sekin, että kristinuskon näkyvyys julkisessa tilassa on
kutistunut. Häkkinen taitaa kaivata kristillistä hegemonia-aikaa takaisin.
Uskonnon hegemonia on niin mennyttä maailmaa, eikä tilanteeseen ole
odotettavissa muutosta. Kovatkaan otteet eivät palauta kristinuskon hegemoniaa.
Häkkisen
propagoima ”lapsen oikeus” uskontoon tarkoittaa käytännössä vanhempien/holhoojien
oikeutta ehdollistaa lapset omaan uskontoonsa täysin riippumatta siitä, kuinka
haitallista tuo usko on.
Uskonnollisen
uskon propagoiminen lapsille on hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja kaikin puolin
moraalitonta toimintaa. Lapsen ensisijainen oikeus on kasvaa ilman
uskonnollista pelottelua, uhkailua ja painostusta. Negatiivinen uskonnonvapaus
peittoaa aina ja kaikissa olosuhteissa positiivisen uskonnonvapauden.
Hyväksymällä
Häkkisen käsitykset lapset altistetaan uskonnolliselle hyväksikäytölle. Näillä lapsilla
on vaikeuksia erottaa faktat ja fiktiot. Ilmiö seuraa mukana myöhemmässäkin
elämässä.
Lapsien
indoktrinoinnin väliin jättäminen on Häkkisen mukaan neutraliteetin varjolla
uskonnottomien ylivaltaa. Väite on sinänsä hassu, sillä kyse ei ole vallasta
vaan faktoista. Faktat eivät ole Häkkisen puolella.
Häkkisen
näkemyksistä on helppo havaita, että ihminen, ihmisyys ja ihmisoikeudet eivät
merkitse piispalle paljon paskaakaan. Onneksi piispa tekee uskosta, uskonnosta
ja uskontokasvatuksesta niin vastenmielistä, ettei sellaiseen voi suhtautua
kuin torjuvasti, jos on vähänkään ajatteleva yksilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti