Nyt kun
uudestisyntynyt professori Tapio Puolimatka on bannattu Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalta, niin hän on koventanut
otteitaan kirjoittamalla seinähullun blogin Seurakuntalaiseen.
Puolimatkan
bannit Usariin aktivoivat muut fundamentalisti-änkyrät floodaamaan Usariin
samaa paskaa kuin uudestisyntynyt professorimme. Siinä kävi sitten niin, että
Törppö-Torppa ja viime viikolla Aasinlakki- palkinnon yhteydessä
erikoismaininnan saanut Arto Jääskeläinen kirjoittivat sen verran sekavaa
settiä, että heidänkin kirjoituksensa lensivät bittiavaruuteen. Pamahtiko
heillekin bannia, en tiedä?
Seuraavaksi kävi
kepillä koittamassa jäätä Tytti Salenius, jonka kirjoitus oli sen sortin
häröilyä, että se ansaitsisi ihan oman vastineensa. Katsotaan ehtiikö ja
jaksaako sellaisen kirjoittaa. Tytin juttu poistettiin palstalta jos
toiseltakin; jopa kristittyjen ihan oman Laajasalon opiston sivuilta. Se kertoo
jo aika paljon.
Viimeisimmässä
Seurakuntalaisessa julkaistussa kirjoituksessa Puolimatka hirttäytyy
pervonormatiivisuuteen (queer normative).
Lieneekö Tapio keksinyt käännöksen ihan itse? Olipa asia miten tahansa, se
kertoo enemmän Tapiosta itsestään kuin asiasta, josta hän kaikkein mieluiten
puhuu; nimittäin homoista.
Tapion teesi ei
ole lainkaan yllätyksellinen:
Ydinperhemalliin perustuvan avioliittonormin
paikalle monet keskustelijat haluavat asettaa suvaitsevampana pitämänsä
pervonormatiivisen (queer normative)
näkemyksen, jonka mukaan kaikki erilaiset vapaaseen valintaan perustuvat
romanttiset ja seksuaaliset kiintymyssuhteet ovat samanarvoisia ja niitä tulisi
kohdella samanarvoisina lainsäädännössä, kasvatuksessa ja kulttuurissa yleensä.
Tuossa Tapio
puhuu jopa totta – kerrankin! Kun lukee koko Tapion kirjoituksen, niin huomaa melkein heti, että
professori kyrpii jo pelkkä em. faktan toteaminen faktaksi. On se varmaan aika
kyrpivää, kun maailma menee ihan toiseen suuntaan kuin Tapio taantumuksessaan
haluaisi. Aika entinen ei koskaan enää palaa…
Sitten Tapio
joutuu toteamaan toisenkin faktan:
Toiseksi tässä suvaitsevuuskäsityksessä
pidetään itsestään selvänä, että heteroseksuaalisen ydinperheen merkityksen
korostaminen merkitsee vaihtoehtoisiin perhemuotoihin sitoutuneiden ihmisten
halventamista tai epäoikeudenmukaista kohtelua.
Faktojen
hyväksyminen ja faktojen kanssa eläminen on Tapiolle ollut pitkään niin
ylivoimaista, että se on jo patologista. Tapio joutuu käyttämään paljon
aikaansa ja energiaansa siihen, että maailma saadaan näyttämään joltain mitä se
ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti