Tässä ketjussa muutamaan
otteeseen mainittu Pat Robertson on kristofasismin yksi näkyvämmistä nimistä,
joka on onnistuneesti käyttänyt tv-ohjelmaansa, 700Club, fasistisen agendansa levittämiseen, eikä heppu ole edes
yrittänyt peitellä tätä tavoitettaan.
1980-luvun
alussa Robertson jutusteli harmittomasti uudesta poliittisesta uskonnosta, joka
pyrki ottamaan valtaansa yhteiskunnalliset instituutiot mukaan lukien
valtavirran seurakunnat. Tämän vallankaappauksen tulisi tekemään
fundamentalistiset evankeliset uskovat. Robertsonin skenaariossa USA:n tuli
muodostaa globaali kristillinen valtio. Jo tuolloin Robertsonia pidettiin
hieman höynähtäneenä tv-evankelistana, mutta hän nautti melkoisen suurta
suosiota niiden keskuudessa, jotka ylipäätään katsoivat 700Clubia ja muita sen
tapaisia ohjelmia.
Keskikuokan
kurjistuminen alkoi Reaganin presidenttikaudella, kun massiiviset tulonsiirrot
rikastuttivat entisestään rikkaita, mutta samalla pudottaen monen entisen
keskiluokkaan kuuluneen köyhyyteen. Kehitys on jatkunut näihin päiviin asti.
Täten esim. tuossa ketjun alkupäässä olevassa puheenvuorossa mainitsemani Chris
Hedges piti kristofasismin nousua, ei pelkästään henkilökohtaisten vaikeuksien
vaan myös yhteisöjen ja ennen muuta talouden, mahdollistamana ilmiönä.
Revisionistisen
historiankirjoituksen kristillinen narratiivi kehitettiin väittämään ja
propagoimaan imaginaarisia asioita käynnissä olevasta kulttuurisodasta.
Sodankäynnin retoriikkaa kristofasistit ovatkin soveltaneet milloin mihinkin.
Se tosin vaatii käsitteistön vääntämistä sellaiseen muotoon, ettei käsitteen
alkuperäinen käyttö tue alkuunkaan väitettä.
Kuviteltu tai
todellinen kurjistuminen antoi mahdollisuuden näille ”haaveilijoille” (kuten
Pat Robertson), jotka omilla media-kanavillaan toistivat tuon revisionistisen
historiankirjoituksen kristillistä narratiivia. Uskonnollinen ja idealistinen
sanankäyttö lupasi väkivaltaista apokalyptista yhteiskunnan puhdistamista,
jossa ”langenneen” Amerikan kristillisyys palautetaan valtiofilosofiaksi.
Oikeasti Yhdysvallat on jo perustuslakinsa mukaan täysin sekulaari valtio.
Edellä kuvaillun
kaltaisen kristillisen ja utopistisen valtion sanottiin korjaavan kunkin
ihmisen sisäisen ja ulkoisen tyhjyyden myyttisellä maailmalla, jossa kaikki
ongelmat ratkeavat. Tällainen maailmankuva vetosikin kymmeniin miljooniin
amerikkalaisiin. Visiossa maalailtiin kuvaa enkeleistä ja ihmeistä, Jumalan
erityisestä suojeluksesta aivan erityisesti koskien Yhdysvaltoja. Jeesus
johtaisi maan takaisin siihen loistokkuuteen, joka Yhdysvalloilla väitettiin
(perusteettomasti) olleen. Samalla koko maailma tulisi huomaamaan Amerikan
erikoislaadun. Täten amerikalaisesta kristofasismista tulisi globaali
poliittinen järjestelmä.
Hedgesin mukaan
tuossa myyttisessä maailmankuvassa ei juuri olisi sijaa tieteelle tai
älylliselle rehellisyydelle. Kaikki olisi alisteista kristofasismille. Väitteet
ulotettiin jopa koskemaan kunkin yksilön terveydentilaa. Kristofasistisessa
maailmankuvassa Jeesus parantaisi kaikki mahdolliset vaivat. (Tästä
maailmankuvasta kumpusi paljon julkisuutta saanut rokotevastaisuus. Edelleen se
mitä terveydenhoitojärjestelmästä olisi jäljellä, olisi yksityisten
kristillisten organisaatioiden/yhtiöiden hallussa, jotka taas pyrkivät
voittojen maksimoimiseen.)
Hedges sanoo,
että kristofasismissa faktat ja mielipiteet muuttuvat samanarvoisiksi. Tämä altistaa minkä tahansa yhteiskunnan
totalitarismille. Kristofasismin
totalitaarisuus taas antaa luvan jopa tappaa toisinajattelijat tai tehdä niiden
elämän sietämättömäksi, jotka eivät alistu kristofasistisen eliitin
oligarkiaan.
Retoriikassa
näiden kristofasistien menettelytapa on projektio: kaikki se epähumaanisuus
yms., mikä on tyypillistä omalle ideologialle, projisoidaan kuvitellun
vastustajan kuvitelluiksi epäeettisiksi menettelytavoiksi. Täten luodaan keinotekoinen ongelma ja
tarjotaan sille oma ratkaisu – kristofasistinen uusi uljas maailma.
Demokratiasta
tehdään demokratian irvikuva, vapaa kansalainen on vapaa toimimaan vain hyvin
ahtaissa rajoissa, minkäänlaista avoimuutta ja hallinnon läpinäkyvyyttä ei enää
olisi. Kaikki olisi aina alisteista ”kristuspuolueen” päämäärille.
Tähän mennessä
kristofasismi on ollut vahvimmillaan George W. Bushin presidenttikaudella.
Pelkokerrointa onnistuttiin kasvattamaan niin paljon, että kristofasismille
tuli mahdollisuus toteuttaa ohjelmajulistustaan ja vielä panna se
täytäntöönkin.
Kaikki mitä
tässä on sanottu, löytyy tavalla tai toisella sekä Ahvion että Puolimatkan
julkisista mielipiteistä; painopisteet ovat vain hieman eri suunnilla, mutta
päämäärät ovat samat. Monta kertaa ihmetellyt sitä, kuinka nämä heput
puolustavat muka kansallista itsemääräämisoikeutta, mutta samanaikaisesti ajavat
amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kristofasistisen osan agendaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti