Kuopion
piispalla Jari Jolkkosella ja Mikkelin piispalla Seppo Häkkisellä on kyrpä
keskellä otsaa sen takia, mitä Seppo Simola kirjoitti Valomerkin pääkirjoituksessa 3.10.2016 otsikolla: Papit kovilla.
Ilmeisesti em.
piispat vittuuntuivat seuraavasta kappaleesta:
Tunnettu tosiasia on, että piispatkin ovat
avioliittokysymyksestä erimielisiä. Merkittäviä eroja oli jo siinäkin, miten he
asiaa papistolleen esittelivät. Koville joutuvat myös ne piispat, jotka
olisivat sallivampia, mutta joutuvat tasapainoilemaan tiukemman linjan
puristuksessa. Oma piispamme lienee tässä kaikkein kovimmassa helteessä. Voimia
hänelle. Toisaalla, esimerkiksi Kuopiossa ja Mikkelissä, piispat tylyttivät
pappejaan asiassa oikein huolella. Voimia niiden hiippakuntien papeille.
Suomen ev.lut.
kirkko markkinoi itseään moniäänisenä ja onhan se kai moniäänistä, kun
jokaisesta asiasta saadaan aikaan riita tai mikromellakka. Uskonto on koko
ihmiskunnan historian ajan ollut se kaikkein mielipiteitä jakavin ja
samanaikaisesti haitallisin ilmiö.
Nuo piispat ja Seppo
Simola eivät nyt sentään käy toisiaan pillistä kiinni, vaikka mieli tekisi. Vai
tekisikö?
Jolkkonen ja
Häkkinen ovat ennenkin kunnostautuneet taantumuksellisina, Simola taas
inhimillisenä liberaalina.
Ovatko Jolkkonen
ja Häkkinen taantumuksellisen kristillisyyden viimeiset mohikaanit Suomessa?
Tuskinpa vain, vaikka sellaista sopisikin toivoa. Aina löytyy uusia entistäkin
taantumuksellisempia änkyröitä. Kuitenkin arvelen, että uskonnoista – ihan
mistä tahansa niistä – tulee niin irrelevantteja, että uskonnot pienten piirien
harrastuksia vailla poliittista vaikutusvaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti