Kristinuskon hegemonia-aseman vastustaminen

Vaikka Suomen sanotaan olevan nykyään sekulaari valtio, se ei lopulta ole sellainen, koska kristillisen hegemonian vaikutukset ovat vielä havaittavissa olevia reaalimaailman ilmiöitä.

Kristillinen hegemonia on systemaattinen joukko kristillisiä arvoja, kristittyjä henkilöitä ja kristittyjen yhteisöjä, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat kristinuskon dominanttiin asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Dominanssia ja hegemoniaa voidaankin käyttää synonyymeinä.

Kristinuskon hegemonia ilmenee vähän kaikkialla, vaikka ei aina kovin näkyvästi. Politiikka, talous, kulttuuri ovat kristillisen hegemonia läpitunkemia. Onneksi viime vuosikymmeninä ote on kirvonnut. Kristillisen hegemonian aikana se on säädellyt myös sosiaalisia suhteita seksistä takapajuiseen lainsäädäntöön; lähes kaikkea mahdollista.

Kristillinen hegemonia vaikuttaa jopa siihen, mitä ihmiset ajattelevat esim. koulutuksesta, kasvatuksesta, terveydenhuollosta ja sen toimenpiteistä, rikollisuudesta jne.

Kristinuskon hegemonia on kuin syöpäkasvain, joka on levinnyt vähän kaikkialle sairastuttaen koko systeemin. Hegemoniansa turvin kristinusko on kerännyt varallisuutta harvojen käsiin. Kristitty valkoinen mies on ollut etuoikeutetussa asemassa. Kaikkia muita on enemmän tai vähemmän hyväksikäytetty mukaan lukien jopa lapset. Kaikesta valkoinen mies on selvinnyt ilman suurempia seurauksia.

Kristinuskon hegemoniaa puolustavat erilaiset yhteisöt lähetystyön ja hyväntekeväisyyden nimissä. Ainoana tarkoituksena kristillisessä hierarkiassa ylempänä olevilla on aseman säilyttäminen, toisinaan jopa valta-aseman laajentaminen entistä kattavammaksi.

Kaikkea em. puolustetaan ”kristillisillä arvoilla” täysin riippumatta siitä, kuinka epäeettisiä tai haitallisia nämä arvot ovat. Kulttuuriperinnön vaalimisen nimissä voidaan tehdä irvokkaitakin tekoja.

Suomessa kristillinen hegemonia on tullut niin näkymättömäksi, että se ilmenee monille jopa sekulaareina manifestaatioina. Vaikka kristinuskon ääri-ilmiöt on aika helppo tunnistaa, niin juuri tämä piilossa oleva hegemoninen dominanssi on yhteiskunnan kannalta sitä haitallisinta kristinuskoa: jos jonkin ilmiön haitallisuus ei ole aivan päivänselvää, niin sitä ei osata vastustaa.