Kriminologian
professori, Elicka Peterson Sparks, on kirjoittanut kirjan The Devil You Know, the Surprising Link Between Conservative
Christianity and Crime (Prometheus Books), jossa hän esittää hypoteesin,
jonka mukaan kristinuskon äärimuodot aiheuttavat vihaa ja rikollisuutta
Yhdysvalloissa.
Väite tuntuu
aika kovalta. Daily Mail
referoi kirjaa 16.2.2016 julkaistussa artikkelissa otsikolla: EXCLUSIVE: 'Fundamentalist' Christianity is
to blame for crime in America
- because the Bible teaches violence and vengeance, claims provocative new book.
Tiedä sitten
onko kirjan kustantaja määrännyt kirjan nimen, vai onko se peräisin Sparksilta
itseltään. Daily Mailin jutun otsikko nyt ainakin on laadittu raflaavaksi
klikkausten toivossa.
Daily Mailin
jutun ingressissä lehden toimitus sanoo seuraavaa: Amerikan kristitty oikeisto katsoo maan olevan uusi Sodoma ja Gomorra,
joten he pitävät kostoa anteeksiantamista parempana.
En tuosta oikein
pystynyt saamaan aikaan mitään kausaalista, mutta eteenpäin…
Tekstin ensimmäisessä
kappaleessa jutun kirjoittaja sanoo: Kristillisyyttä
voidaan syyttä Amerikan korkeasta rikollisuudesta, koska äärikristityt uskovat
Raamatun antavan oikeutuksen väkivallalle.
Jos kirjassa
esitetään tuo väite, niin metsään menee. Se pätee vain tuohon uskonnolliseen
kristofasistiseen äärisuuntaukseen. Tämä on voitu toisessa yhteydessä
verifioida. Amerikkalaiset valtavirran protestantit (sekä katoliset) ovat
enimmäkseen lainkuuliaisia kansalaisia, jotka paheksuvat uskonnollisen
(ääri)oikeiston tapoja ja tottumuksia. Tämäkin on verifioitu.
Daily Mail
referoi Sparksia: Fundamentalistinen
kristillisyys on kriminogeenistä (mikä sanahirviö!) ja aiheuttaa täten rikollisuutta. Yhdysvalloissa on enemmän kristittyjä
fundamentalisteja kuin missään muualla maailmassa. Maassa on korkeat rikosluvut
ja erityisesti kuolonuhreja vaativat rikokset ovat korkealla tasolla verrattuna
mihin tahansa muuhun länsimaahan.
Nyt on tainnut
mennä professorilta korrelaatio ja kausaalisuus sekaisin. Korrelaatio pystytään
osoittamaan, mutta kausaalisuutta se ei tarkoita. Miten lie Sparks vetänyt
rajan fundamentalismin ja muiden suuntausten välille, sitä ei Daily Mailin
juttu ei kerro.
Sparks jatkaa
Daily Mailissa: Se ei ole
sattumaa…uskomusjärjestelmä, jota uskonnollinen oikeisto inspiroi, on ominut
itselleen kriminaaleja aktiviteetteja mukaan lukien väkivaltaan kannustamisen
siten, että uhreina ovat mitä moninaisin joukko; esimerkiksi toisella tapaa
uskovat.
Sparksin
johtopäätös on, että kristillinen fundamentalismi on johtanut Yhdysvallat
vaaralliselle tielle, joka luo pelkästään sosiaalisia ongelmia. Tämä
johtopäätös vaikuttaa uskottavalta ja sitä on tukemassa monet muut tutkimukset.
Kristillisen
fundamentalistisen poliittisen oikeiston väite siitä, että he rakastavat Amerikkaa,
on sekin Sparksin mukaan vale. Sparks sanoo: On ironista, että patrioottiset nationalistit eivät oikeasti rakasta
Amerikkaa, koska he uskovat maan olevan moderni Sodoma ja Gomorra. Heidän
kokonaisvaltainen näkemyksensä Amerikasta on kristillinen teokratia.
Daily Mailin
jutun voi lukea tuolta:
Arvelen Sparksin
olevan näitä Amerikan ”puolimatkoja”, joilla on professorin virka, mutta joilla
eivät into ja mielenkiinto – ehkä eivät myöskään tiedot ja taidot – riitä
tekemään varteenotettavaa tieteellistä tutkimusta, joten he päätyvät
kirjoittamaan poleemisia populaarikirjoja. Mikäs siinä, se heille suotakoon,
mutta heidän teksteihinsä – olivatpa he miltä puolelta kenttää tahansa – tulee
suhtautua kriittisesti.
Uskontokeskustelu
on viime vuosina sekä Suomessa että Amerikassa ollut aika polarisoitunutta.
Vastapuolen argumentteihin ei aina jakseta perehtyä. Ehkä niihin edes haluta
perehtyä. Omia argumentteja ei viitsitä hioa. Tuloksena on Sparksin, Puolimatkan
ja Ahvion tekstien kaltaista pseudo-tiedettä. Nämä taas hivelevät kunkin omaa
kannattajakuntaa tyyliin: Olinpas oikeassa!
Yhdysvalloissa
on vankipopulaatiossa suhteellisesti enemmän fundamentalistisesti uskovia kuin
muussa väestössä. Tämäkään ei ole osoitus kausaalisuudesta, korrelaatiosta
kyllä. Internetaikana faktat ja fiktiot, metodologiset heikkoudet ja kaikki muu
sälä tutkimuksen ympärillä sekoittavat relevantinkin tiedon sanapuuroksi, josta
on harjaantumattoman lukijan vaikea saada selvää, onko kyseessä oikea
tieteellinen tutkimus vai jotain ihan muuta.
Ovathan nuo
populaarikirjoitukset aika usein melko viihdyttäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti