Puolimatkan paatuneet paskapuheet oikeuksista

Tapio Puolimatka esitti Uuden Suomen Puheenvuoro – palstalla 31.10.2016 julkaistussa kirjoituksessa lopuksi kysymyksen: Onko yhteiskuntamme lapsen oikeuksia polkiessaan viemässä pohjaa demokratian perusarvoilta kuten heikompien puolustamiselta ja kehittymässä totalitaristiseen suuntaan? 

Kysymys on jo sisällöltään ja muodoltaan Puolimatkan maailmankuvan mukainen sisältäen hänelle tyypillisen todentamattoman ennakko-oletuksen. Tiedän Puolimatkan olevan hyvin perehtynyt hengenheimolaisensa Alvin Plantingan ajatteluun, jossa oikeutettu uskomus (warranted belief) on yksi keskeinen tekijä. Plantingan skeemassa oikeutettu uskomus tosin koskee Jumalan olemassaoloa, mutta minkä tahansa uskomuksen oikeutusta voidaan hyvinkin arvioida.

Onko Puolimatka siis oikeutettu uskomaan, että yhteiskuntamme polkee jollain tarkentamattomalla tavalla lapsen oikeuksia? Toki Puolimatkalla on oikeus uskoa ihan mitä tahansa, mutta se ei oikeuta uskomusta tarkasteltiinpa uskomusta episteemisesti tai loogisesti.

Koska Puolimatka ei tarkemmin tuossa kysymyksessään kerro, mitä lapsen oikeuksia hän tarkoittaa (vai niitä kaikkia?), joudutaan Puolimatkan uskomuksen oikeutusta etsimään muualta. Puolimatka on näyttävästi propagoinut spn-avioliittolakia vastaan.  Tästä päästään sujuvasti Puolimatkan perususkomukseen. Hänen aihetta koskeva perususkomuksensa saa kategorisen imperatiivin muodon: Sukupuolineutraali avioliittolaki polkee lasten oikeuksia, joten spn-avioliittolaki on hylättävä!

Episteemisesti Puolimatkan uskomus ei ole oikeutettu: Jo kaksi vuotta (27.11.2014) sitten Puolimatkan esimies, kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani ja varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso, esitti Helsingin Sanomissa julkaistussa Puolimatkaan koskevassa kommentissaan meta-analyysin tulokset, jotka eivät puolla Puolimatkan uskomusta – päinvastoin.

Kun episteemisenä kriteerinä käytetään tieteellisen tutkimuksen tuloksia, niin Puolimatkan uskomus ei ole oikeutettu. Se ei ole myöskään perususkomus, joka ei vaatisi tuekseen muita – joko tosia tai epätosia – uskomuksia. Perususkomuksestahan voidaan johtaa muita uskomuksia.

Puolimatka on kuitenkin esittänyt väitteen perususkomuksena, joka faktuaalisesti on kuitenkin epätosi. Täten siitä johdetut muut uskomukset ovat epätosia tai korkeintaan täysin satunnaisesti faktuaalisesti tosia.

Puolimatkan kysymyksen muotoon puetun uskomuksen looginen heikkous piilee oletetussa ilmiöiden kausaalisuudessa. Demokratia on kuvaus tietystä hallitusmuodosta, eikä se hallitusmuotona ota mitään kantaa lasten oikeuksiin. Demokratian prinsiipistä voidaan toki johtaa uskomuksia – jälleen joko tosia tai epätosia – jotka sisältävät lasten oikeuksien muotoiluja. Myös ”epädemokraattisissa” yhteiskunnissa voidaan vedota lasten oikeuksiin täsmälleen samoin kriteerein kuin demokraattisissa yhteiskunnissa.

Tästä seuraa Puolimatkan tapauksessa se, että jälleen kerran hänen uskomuksensa ei ole oikeutettu: Demokratia ei takaa loogisesti lasten oikeuksia, koska demokraattisenkin päätöksenteon puitteissa voidaan polkea mitä tahansa oikeuksia. Edelleen oikeuksien polkeminen ei ole merkki totalitarismista (vaikka usein näin on) vaan oikeuksien aktualisoitumisen puutteesta.

Ensin olisi kuitenkin määriteltävä spesifisti, mitä nämä oikeudet ovat, jotta niiden polkemisesta voitaisiin keskustella mielekkäällä tavalla. On älyllistä epärehellisyyttä ottaa jokin uskomus perususkomuksena, kun se ei faktuaalisesti ole sellainen.

Edelleen jää epäselväksi, mitä Puolimatka tarkoittaa demokratian perusarvoilla. Kuten tuossa edellä totesin demokratian prinsiipistä voidaan johtaa mitä tahansa arvoja demokraattisen päätöksenteon puitteissa. Ei ole millään tavoin välttämätöntä, että demokratiassa olisi mitään perusarvoja muuten kuin koskien päätöksentekoprosessia.

Sen enempää filosofoimatta Puolimatka maalaa uskonnolliselle oikeistolle tyypilliseen tapaan kuvitteellisen uhan – tällä kertaa totalitarismin – ja tarjoaa siihen nyt vain implisiitisti ratkaisun – totalitaarisen kirkkovaltion, teonomiaan pohjatuvan teokratian. Tällä taas ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa.

Johtopäätös on, että Puolimatka on paatunut paskanpuhuja.