Fundamentalistit
pyrkivät värväämään lapsia joukkoihinsa hinnalla millä hyvänsä: ei ole mitään
väliä kuinka epäeettisiä värväysmenetelmät ovat. Tästä lasten hyväksikäytöstä
olen kirjoittanut tässä blogissa monen monta kertaa. Viimeisin epäeettisen
värväyksen puolustus löytyy fundamentalistien radikaalista verkkojulkaisusta, Seurakuntalaisesta, päiväyksellä
1.10.2016.
Tällä kertaa
puhuvaksi aasiksi oli hankittu Sylvia Tast, joka piti ”luennon” Suomen
ekumeenisen neuvoston varhaiskasvatusseminaarissa aiheesta: Toteutuuko lapsen oikeus katsomukseen?
Lapsella on jo
lähtökohtaisesti oikeus ns. negatiiviseen uskonnonvapauteen, olla siis
uskomatta mihinkään uskonnolliseen väitteeseen, vaikka kuka propagoisi tuon
väitteen puolesta. Uskonnolliset väitteet ovat järjestäen epätosia. Lapset
ansaitsevat kasvaa vailla epätosien uskomusten painolastia.
Kun kristinusko
fundamentalistisessa muodossaan on joutunut perääntymään kaikilla rintamilla,
niin värväystoiminta kohdistetaan lapsiin ja tätä perustellaan kuvitteellisella
lapsen oikeudella uskontoon. Päämääränä on napata lapset mahdollisimman
nuorena, mieluummin jo ennen kouluikää. Lapsen kuvitellaan tässä olevan
myöhemminkin elämässään myötämielinen mitä irvokkaimmille uskonnollisille
menettelytavoille.
Näillä ehdollistetuilla
(lue: aivopestyillä) lapsilla on vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta ja tämä
seuraa ihmistä aikuisikään asti, joskus jopa kuolemaan asti. Tämä on
tutkimuksissa todennettu. Tässä tapauksessa ihminen on taipuvainen hyväksymään
lähes mitä tahansa itsensä ja kanssaihmistensä kannalta haitallisia
menettelyjä. Tämäkin on hyvin dokumentoitu ja todennettu.
Seurakuntalainen
kirjoitti: Uskonnollisuuden rajaaminen
kokonaan pois lapsen elämästä ei ole Sylvia Tastin mukaan uskonnonvapautta.
Ehkä uskontoa ei
koskaan pystytä karsinoimaan vaikka pitäisi. Aina löytyy joku hörhö, joka
pakolla tai suostuttelulla evankelioi lapsia. Tämä täyttää jo hyväksikäytön
kriteerit. Uskonnonvapaus ei myöskään toteudu, kun vanhemmat ehdollistavat
lapset omiin dogmeihinsa. Pienillä lapsilla ei vain mitenkään ole vielä
kognitiivisia kykyjä arvioida vanhempien uskomusten totuusarvoa. Täten lapsia
tuleekin kohdella uskonnottomasti.
Tast täräyttää: On illuusio, että lasta voitaisiin kasvattaa
jonkinlaisessa tyhjiössä. Lapsi on aina liittyneenä yhteisöön, johon hän
kuuluu. Sitä kautta hän tulee tietoiseksi ympäröivästä kulttuurista ja
katsomuksista.
Tuo lapsen
yhteisö tyypillisesti vain sattuu olemaan kovin pieni: holhooja ja muut
lähiomaiset, ehkä myös vanhempien uskonlahko ja mahdollisesti päiväkoti.
Jos jotain
lapsille on tarpeellista kertoa uskonnoista – ihan mistä tahansa niistä – on
syytä olla totuudenmukainen. Siis tähän tapaan: Jotkut uskovat noihin juttuihin
vaikka ne eivät ole totta. Lisäksi lapsia tulisi valistaa uskonnon vaaroista.
Uskonnollinen hyväksikäyttö kun sattuu olevan valitettavan tavanomaista vielä
nyky-yhteiskunnassakin.
Tast muistuttaa, että esimerkiksi
radikalisaatio lisääntyy niiden keskuudessa, jotka eivät ole tulleet
tietoiseksi omasta uskonnollisesta identiteetistä tai uskonnollisuuden
rakenteista.
Näissä
Seurakuntalaisen taustayhteisöissä se vasta radikalisoituminen jyllääkin.
Lapsiin ehdollistettu uskonnollinen identiteetti se vasta lapsen ja myöhemmin
koko yhteiskunnan kannalta haitallinen on: kristittyjen pyhäkoulu ei ero
lainkaan muslimien koraanikouluista. Molempien haitat ovat hyvin dokumentoituja
ja verifioituja.
Avoin kasvatusympäristö, jossa tutustutaan
avoimesti ja arvostavasti sekä suomalaisesta traditiosta nouseviin että muihin
katsomuksiin, vahvistaa kykyä irrottautua vääränlaisista vallankäytön
elementeistä.
Ainoa releventti
kasvatusympäristö on sekulaari: vain silloin voidaan kertoa juuri se mitä
uskonnolliset uskomukset ovat – silkkaa humpuukia. Vain sekulaarissa
kasvatusympäristössä voidaan tunnistaa uskontojen aiheuttamat haitat ja
mahdollisuuksien mukaan torjua ne. Jokainen indoktrinoinnin kohteeksi joutunut
lapsi on uskonnon uhri.
Maailmankaikkeudessa on niin paljon asioita,
joita tiede tai tekniikka eivät pysty hahmottamaan ja johon tarvitaan
henkisyyden elementtiä.
Todellakin,
maailmassa on paljon asioita ja ilmiöitä, joille ei vielä ole löydetty
selitystä. Olisi paljon rehellisempää sanoa: emme tiedä. Tämä Sylvia Tastin
aukkojen jumala-argumentti on jo niin kulunut, että se herättää pelkästään
myötähäpeää. Aina kun jotain on alettu tutkia, niin asialla on löytynyt
naturalistinen selitys. Jumala eivät majaile aukoissa eivätkä kyllä missään
muuallakaan, koska jumalia ei ole. Tämä olisi hyvä kertoa lapsillekin selvästi
epätosien väitteiden sijaan. Henkiä ei niitäkään ole olemassa muuta kuin
ihmisten mielikuvituksessa.
Loput
Seurakuntalaisen jutusta onkin sitten Tastin nillitystä uskonnon merkityksen
vähentymisestä. Kyllä se mahtaa harmittaa kun uskontojen hegemonia-asema on
Suomessa mennyttä, eikä paluuta ole.
Tastin kaltaiset
fundamentalistit ovat yhteiskunnan syöpä, joka valitettavasti pyrkii leviämään.
On meidän sekulaarien humanistien asia pitää huolta, että Tast ja kumppanit
eivät pääse värväystoiminnallaan tekemään uusia uskonnon uhreja.
Jokainen lapsi
joka on joutunut uskonnollisen aivopesun ja indoktrinaation kohteeksi,
ansaitsee tulla autetuksi. Ehkä lastensuojeluilmoituksen tekeminen olisi hyvä
alku näiden lasten auttamiseen, ihmisarvoisen elämän alkuun auttamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti