Suomen
Teologisen Instituutin (STI) hiipparit Timo Eskola ja Ville Auvinen ovat kovin
suivaantuneita teologian opiskelijoiden ainejärjestön lehdelle (nimeltään Kyyhkynen). Virallinen syy on
implisiitisti se, että Kyyhkysessä ei julkaistu STI:n mainosta. Kyse taitaa
olla pikemmin vastakkainasettelusta fundamentalistit ja liberaalit. Tosin
tuollainen rajanveto uskonnollisten argumenttien kohdalla on varsin
keinotekoinen.
Pikemmin kyse on
siitä, kumpi on vähemmän väärässä. Oikeassahan kumpikaan osapuoli ei ole.
Jumalan ontologinen todistushan on suhteessa realiteetteihin selvästi epätosi.
Lopulta Eskola
ja Auvinen ryhtyvät spekuloimaan yliopisto-opiskelulla.
STI:n
pikkukonnat kirjoittavat: Yliopistolla ei
ole virkakäsitystä. Sillä ei ole yhtä valittua eettistä tai uskonnollista
vakaumusta. Teologisen tiedekunnan opettajat eivät sitoudu yhteen tulkintaan
todellisuudesta.
Miksi teologisen
tiedekunnan opettajilla edes pitäisi olla yksi eettinen tai uskonnollinen
vakaumus? Jos teologia halutaan edes auttavasti pitää ”tieteenä”, niin sopiva
vakaumus on pitää sitä totena, mihin todistusaineisto johtaa. Tällä hetkellä
raamatuntutkimus on osoittanut, että juuri mikään Raamatun väitteistä ei ole
tosi. Tämä tulos on saatu ihan teologisen tutkimuksen puitteissa. Tämä ei tietenkään
sovi Eskolan ja Auvisen agendaan, koska usko on ensisijainen, vaikka kaikki
todistusaineisto olisikin uskon oikeutusta vastaan. Sopii kysyä: Kumpi osapuoli
tässä on epärehellisempi?
STI näkee
ongelmia seuraavasti: 1) Teologinen tiedekunta on 2000-luvulla irtautunut
entistä selvemmin kirkkokunnista ja käytännössä etenkin suhteestaan ev.lut.
valtakirkkoon, 2) tiedekunnassa opiskelee varovaisenkin arvion mukaan ihmisiä
vähintään kymmenestä kirkkokunnasta, ja lisäksi moni on kirkkokuntiin
sitoutumaton, ja 3) näkökulma liittyy syrjinnän määrittelyyn.
Teologinen
tutkimus, jos se haluaa olla riippumatonta, on uskontokuntiin tai mihinkään
tunnustukseen tukeutumatonta. Tieteellinen tutkimus ei tunne ennalta lukkoon
lyötyjä tuloksia. Tulokset johdetaan datasta, mitä ne sitten ovatkin.
Kohta kaksi myös
edellyttää, että tieteellinen tutkimus, jos teologia katsotaan tieteeksi, on
tutkijan/opettajan/opiskelijan vakaumuksesta riippumatonta.
Kolmanteen
kohtaan Eskola ja Auvinen onnistuvat fundamentalistiseen tapaan liittää homot: On
hieman yllättävää, että Kyyhkysen päätoimittaja toistaa kritiikittä lähinnä
Setan ohjelmaan kuuluvaa syrjintä-diskurssia.
Eskolalla ja
Auviselle – sekä pääsääntöisesti kaikille fundamentalisteille - on oikeutettuja
tuntea itsensä syrjityksi, jos heidän muita syrjivää menettelyä ei suvaita. Kun
mitään omien uskomusten rationaalisia puolustuksia ei ole, niin silloin
vedetään syrjintäkortti esiin ja yritetään olla niin väärinymmärrettyjä.
Jotain Eskola ja
Auvinen sentään saavat oikein: Maailma
sirpaloituu ja teologian opiskelijat joutuvat rakentamaan identiteettinsä ilman
yksiarvoisen ja tunnustuskuntaan sitoutuneen tiedekunnan apua, koska sellaista
ei ole yhtenäiskulttuurin romahtamisen jälkeen enää vuosikymmeniin ollut
olemassa.
Em. ilmiö on
kaiketi Eskolan ja Auvisen mielestä haitallinen. Hegemonia-aseman jatkuminen
turhan pitkään on ollut vain haitaksi kehitykselle. Eskolaa ja Auvista selvästi
harmittaa ko. hegemonian murtuminen. Ihmisen ja ihmisarvon kannalta kehitys on
ollut pelkästään myönteinen.
Suomen
Teologisen Instituutin teologit ovat linnoittautuneet bunkkeriinsa. Rehellistä
ulospääsyä heille ei taida löytyä.
Auvisen ja
Eskolan hengentuotteen voi lukea tuolta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti