Lukiolaisten maailmankuva

Eiliseen blogikirjoitukseeni lukiolaisten uskonkäsityksistä on syytä vielä palata lyhyesti. Aihetta on käsitelty lisää tuolla:

http://www.areiopagi.fi/2015/06/mita-lukiolaiset-ajattelevat-uskosta-ja-tiedosta/

Vaikuttaa siltä, ettei suurin osa lukiolaisista ymmärrä uskon, uskonnollisten uskomusten tai uskonnollisen kielen luonnetta.

Lukiolaiset nimenomaan ymmärtävät oikein hyvin uskonnollisten uskomusten luonteen: ne ovat todentamattomia ja tavallisesti selvästi epätosia. Ei ole siis mitään syytä pitää esimerkiksi Raamatun väitteitä relevantteina.

Monien nuorten maailmankuvassa ei näytä juurikaan olevan tilaa uskolle tai uskonnollisille uskomuksille. Uskonnollisten ja tieteellisten selitysten yhdistäminen tai rinnakkainelo ainakaan ihmisen alkuperän kysymyksen kohdalla ei ole useimmilla nuorilla onnistunut. Erilaiset selitykset nähdään toisilleen voimakkaasti vastakkaisina ja vaihtoehtoisina.

Uskonnollisille uskomuksille ei tulisi olla mitään sijaa yhtään kenenkään maailmankuvassa. Tieteelliset väitteet ovat testattavissa ja täten joko verifioitavissa tai falsifioitavissa. Uskonnolliset uskomukset ovat parhaimmillaankin vain huonoa metafysiikkaa.

Opetuksen perustana olevan Katekismuksen voidaan nähdä ohjaavan tiedettä ja uskontoa yhdistävään näkemykseen maailmansynnystä (Katekismus 2000). Näyttää kuitenkin siltä, että suurimmalle osalle lukiolaisista muutamaa vuotta aiemmin käyty rippikoulu ei ole onnistunut selventämään luomiskertomuksen luonnetta ja suhdetta tieteen teorioihin.

Nykyaikana rippikoulu ja muu uskonnon opetus on tarpeetonta kansanperinnettä, eikä epäuskottavia ja todentamattomia väitteitä voi koskaan pitää muuna kuin humpuukina. Oikeastaan on aika yllättävää, että rippikoulu on säilyttänyt niinkin suuren suosion. Ehkä asiaan on tulossa muutos. Turhat perinteet joutavat romukoppaan. Sitä paitsi luomiskertomus on lopulta koominen: ei nuoret niin tyhmiä ole, että pitäisivät ei-materiaalisen henkiolennon (josta ei ole edes viitteitä) aikaansaannoksia relevanttina universumin synnyn selittäjänä.

Perus- ja lukio-opetusta koskevien opetussuunitelmien mukaan yksi opetuksen tavoite on tukea jäsentyneen maailmankuvan syntymistä. Toisena opetuksen tavoitteena on auttaa nuoria ymmärtämään uskon ja tiedon luonnetta. (POPS 2004 & LOPS 2003.) Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että nämä opetussuunnitelmien tavoitteet eivät toteudu.

Ei tietenkään toteudu, eikä edes tule toteutua. Jäsentyneeseen maailmankuvaan ei kuulu muinaiset myytit kuin anekdoottina. On ehkä syytä mainita, että joskus ihmiset ovat oikeasti uskoneet aivan älyttömiin juttuihin, mutta niistä ei ole jäsentyneen maailmankuvan rakennuspuiksi, koska testattua tietoa on saatavilla.

Nuorten ymmärrys uskon, uskonnollisen kielen tai uskomisen luonteesta tai merkityksestä ei ole kovin vahvaa.

Ei tietenkään ole, koska uskonnollinen kieli ja ylipäänsä usko on moraalitonta ja epärehellistä: epätosia väitteitä esitetään tosina.

Jos taustalla olevat olettamukset uskon ja tiedon olemuksesta sekä suhteesta ovat virheellisiä tai rajoittuneita, on uskonnon oppiaineen sisältöjen ja teologisten peruskäsitteiden oppiminen vaikeaa.

Ilmeisesti nuorten käsitykset ovat oikeansuuntaisia. Tietoa on testattua ja usko aina epätotta. Teologiset peruskäsitteet ovat tässä mielessä uskon ja uskovien epärehellisyyden osoitus.

Nuoret ovat fiksumpia kuin uskovat uskaltavat edes kuvitella!