Patmoksen Leo
Meller vaan jaksaa olla vittuuntunut raamattukritiikistä. Leksa on vittuuntunut
siitä, että yksikään apologeetta ei pysty esittämään todennettavaa, uskottavaa
ja hyvin perusteltua Raamatun puolustusta syyllistymättä jo heti ensimmäisen
premissin – jumalan olemassaolon – kanssa todentamattomien ja epätosien
väitteiden esittämiseen tosina.
Leksa
polveilevan ja varsin sekavan blogin voi lukea tuolta:
Patmoksen
pellehermannien Raamatun ja uskon puolustuksia on käsitelty tässäkin blogissa
jo aiemmin, mutta kerrataan nyt vielä lyhyesti asiat tämän uuden Mellerin
tuotoksen mukaan.
Jumala on antanut Raamatun taivaasta maan päälle sanelunsa
kohteena olevien kirjurien kautta ennen kaikkea pelastustamme koskevana
ilmoituksena.
Nyt Leon pitäisi
pystyä osoittamaan, että juuri Leon tarkoittama jumala on olemassa, ja että
juuri tuo jumala on inspiroinut tiettyjä tunnistettavia kirjoittajia
kirjoittamaan teoksen, joka tunnetaan Raamattuna. Edelleen Leon pitäisi pystyä
todentamaan, että jokin pelastus on ylipäänsä tarpeen.
Raamatuntutkijat
ovat varsin vakuuttavasti pystyneet osoittamaan kirjoitusten syntyyn liittyviä
seikkoja, eikä mikään ole viitannut mihinkään yliluonnolliseen entiteettiin.
Siis: Raamattu on vain muinaisia myyttejä, joita enimmäkseen täysin
tuntemattomina pysyvät kirjoittajat ovat sepitelleet. Lisäksi Raamatun tekstit
ovat pahasti korruptuneita: ne sisältävät lisäyksiä, poistoja ja editointia.
Toistaiseksi mitään alkuperäistekstejä ei ole käytössä. Epäilen, että sellaisia
ei koskaan löydetäkään. Uusimmatkin käsikirjoitukset sijoittuvat aikaan, joka on
todella paljon itse kuvailtujen tapahtumien jälkeen.
Tällaiset
pikkuseikat eivät tietenkään merkitse mitään, niin epärehelliselle tyypille
kuin Meller on.
Raamattu poikkeaa kaikista koko maailman
kirjoituksista juuri mainitussa merkityksessä.
Väärin! Leo esittää
taas väitteen, joka on faktoihin nähden epätosi. Monet muinaiset ”pyhät
kirjoitukset” ovat paljon vanhempia kuin Raamatun tekstit. Ne sisältävät myös
teemoiltaan samoja aiheita kuin Raamattu.
Leo hei,
Raamattu on synteesi useasta muinaisesta myytistä!
Sitten Leo
pääseekin aiheeseen koskien akateemista tutkimusta:
Yliopistoteologian maailmassa Raamattua
luetaan esimerkiksi ns. raamattukriittisen menetelmän mukaan,
”tieteellisesti”. Raamattua luetaan, jotta siitä voi väitellä ja
osoittautua oppimestariksi jopa itsellensä Jumalalle ja Hänen Sanallensa.
Miljoonia sivuja on kirjoitettu siitä, miksi Raamattu ei ole mitä se
sivuillansa väittää olevan.
Jo pelkästään
tuon yllä mainitun sitaatin perusteella
voitaisiin konstruoida kokonainen tutkimus tai metatutkimus. Yritän nyt sanoa
asiat mahdollisimman.
Yliopistoteologia
ei ole mikään monoliitti, yhtenäinen ja universaali perspektiivi.
Yliopistoteologia on joukko hyvinkin eri lähtökohdista kumpuavia
tutkimushaaroja. Ehkä Leo synkistelee ”yliopistoteologian” kanssa, koska se
pääsääntöisesti ja varsin vakuuttavasti on pystynyt osoittamaan Leon
uskondogmien perusteettomuuden.
Raamattua toki
luetaan, jotta siitä voidaan väitellä, mutta on myös tiedonintressi, joka
voidaan muotoilla: mitä todella tapahtui? Onko propositio X totta?
Koska
ensimmäinen premissi- jumalan olemassaolo – on todentamatta, ei ole kovinkaan
vaikea olla oppimestari tälle hypoteettiselle jumalalle. Ei-olemassaolevalla
oliolla ei ole mitään reaalista sanottavaa yhtään mihinkään.
Todellakin
miljoonia sivuja on kirjoitettu siitä, miksi Raamattu ei ole sitä, mitä itse
Raamatun tekstit väittävät olevansa. Hyvin lyhyesti sanottuna Raamatun väitteet
ovat todentamattomia tai selvästi epätosia. Reaalimaailman relevanssia niillä
ei ole.
Sitten Meller
parempien argumenttien puutteessa ryhtyy evankelioimaan, mutta sekin on vain
epätosien väitteiden esittämistä tosina
Onko Leo Meller
tarkoituksellisesti epärehellinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti