Raamatun mukaan ihmisuhrit ovat välttämättömiä

Vastenmielisimpiä Raamatun jumalan määräyksiä ovat ihmisuhrit. Kyllä. luit aivan oikein – ihmisuhrit!

11 "Kun Herra on tuonut sinut kanaanilaisten maahan, kuten hän on sinulle ja esi-isillesi vannonut, ja antanut sen sinulle, 12 luovuta Herralle kaikki esikoiset. Samaten on jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen oleva Herran omaisuutta. 13 Mutta jokaisen aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy. (2 Moos 13:11 -13)

Siinä se lukee, tappakaa kaikki esikoispojat, vain tytöt säästyvät tältä barbaariselta menettelyltä. Jotenkin kansa oli vittuuntunut tuon käytännön takia, joten esikoisten uhraaminen oli mahdollista myöhemmin korvata eläinuhrilla. En yhtään ihmettele, että näin vastenmielisen jumalan määräykset menivät muuntoon.

Seuraavaakaan ei saada olemattomaksi:

28 "Mitään Herralle tuomittua, ihmistä, eläintä tai perintömaata, ei saa myydä eikä lunastaa takaisin. Kaikki Herralle tuomittu on erityisen pyhää; se kuuluu yksin hänelle. 29 Herralle tuomittua ihmistä ei voi lunastaa vapaaksi, vaan hänet on surmattava. (3 Moos 27:28 – 29)

Seuraava onkin taas vastenmielisyydessään aivan omaa luokkaansa:

29 Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. 30 Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, 31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina." 32 Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. 33 Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel- Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.  34 Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. 35 Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." 36 Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille." 37 Hän jatkoi: "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena." 38 Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni."  Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. 39 Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi, 40 että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa. (Tuom 11:29-40)

Lisää vastenmielisiä ihmisuhreja:

15 Se, jonka arpa osoittaa syylliseksi ja jonka hallusta löydetään Herralle kuuluvaksi uhriksi julistettua tavaraa, on poltettava, samoin koko hänen perheensä ja kaikki hänen omaisuutensa, koska hän rikkoi Herran määräyksen ja teki sellaisen teon, jota kukaan israelilainen ei saa tehdä." (Joos 7:15)

Jotta ihmisuhrit eivät lopu, niin…

1 Kun Jerobeam seisoi alttarilla uhraamassa, Beteliin tuli Juudasta Jumalan mies, jonka Herra oli lähettänyt. 2 Hän julisti alttarille Herran tuomion ja huusi: "Alttari, alttari! Näin sanoo Herra: 'Daavidin sukuun syntyy poika, Josia on hänen nimensä. Hän uhraa tällä alttarilla kukkuloitten papit, jotka polttavat täällä uhreja. Tällä alttarilla poltetaan vielä ihmisten luita!'" (1 Kun 13:1-2)

Siinä vain muutama ja lisää löytyy Raamatusta.

Kuka vielä haluaa palvoa näin barbaarista jumalaa? Selitykseksi ei kelpaa se, että Uudessa Testamentissa asiat olisivat jotenkin toisin. Sieltäkin löytyy se yksi uskoville tärkeä ihmisuhri. Jos tuo Raamatun jumala on muuttumaton, niin siinä tapauksessa hän muutti mieltään Vanhasta Uuteen Testamenttiin. Taas ovat uskovien apologiat selkä seinää vasten.

Todennäköisempää on, että ihmisten mielestä ihmisuhrit olivat niin vastenmielisiä, että niistä yksinkertaisesti luovuttiin.