Leif Nummelan epärehellisyys on patologista

Muutamassa blogikirjoituksessani olen kommentoinut Leif Nummelan kirjoituksia verkkojulkaisu Uusi Tiessä. Nyt Suomi 24:n keskustelupalstalla Nummela on saanut muutaman puolustajan. Se ei kuitenkaan poista Nummelan ja muiden apologioita esittävien epärehellisyyttä. Se ei ole edes lieventävä seikka. Kaikkien uskovien (uskonnosta riippumatta) oman uskonsa puolustukset perustuvat todentamattomien ja/tai selvästi epätosien väitteiden esittämiseen tosina. Se vasta epärehellistä onkin.

Nummelan epärehellisyys on pitkään jatkunutta. Kymmenen vuotta sitten hän julkaisi kirjoituksen otsikolla Uskoa pitää puolustaa.

Miksi pitää? Eikö usko kestä ilman puolustusta. Oli miten oli, Nummelan epärehellisyys on silmiinpistävää.

Kun kristityt lakkaavat olemasta varmoja siitä, minkä tietävät todeksi, he lakkaavat myös julistamasta ja puolustamasta uskoaan.

Uskonvarmuus on parhaimmillaankin vain naivia typeryyttä. Tiedoksi siitä ei ole koska, tieto on parhaan käytettävissä olevan evidenssin perusteella totta. Täten yhdestäkään jumalasta ei voida tietää mitään, koska minkäänlaista todennettavaa evidenssiä tällaisista ei ole. Uskolle ei löydy mitään perustavia puolustuksia, ellei halua olla epärehellinen – tai harhainen.

Usko ei säily itsestään, se katoaa ja vääristyy itsestään.

Epätosiin premisseihin perustuva usko joutaakin kadota. Ehkä silloin ihmiskuntakin oppii elämään ihmisiksi.

Uskon säilyttäminen merkitsee useasti myös uskon puolustamista.

Tämä merkitsee jatkuvaa epärehellisyyttä, koska rehellinen uskon analyysi johtaa siihen, että uskolla ei ole todellisia perusteita.

Lisäksi uskoa oli pakko puolustaa väärinkäsityksiä, harhaoppeja ja vääristeleviä syytöksiä vastaan.

Mikä pakko on puolustaa? Jos uskon kohde olisi oikeasti olemassa, niin asia olisi selvä. Epärehellisyyttä ei tule puolustaa koskaan, mutta sitä Leif ja muut uskovat tekevät aina. Ehkä siinä on puolustamisen perusta – epärehellisyys.

Uskon syntyminen on Jumalan sanan ja hengen työtä.

Bullshit! Jumalasta ei ole todennettavaa näyttöä ja Raamattukin on lukuisten ihmisten eri aikakausina kirjoittamaa mytologiaa. Mitään yliluonnollista asiaan ei liity. Sitä paitsi Raamatun tekstit ovat korruptuneita sisältäen poistoja, lisäyksiä ja editointia aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Pyhästä hengestäkään – kuten ei mistään muusta hengestä – ei ole mitään todennettavaa näyttöä.

Kun maailma kieltää luomisopin, kristittyjen tulisi puolustaa sitä.

Luomisesta ei edes viitteitä, joten miksi kristittyjen tulisi puolustaa todentamatonta ja selvästi epätotta argumenttia luomisesta. Epärehellisyys on uskoville hyve ja se taas on moraalitonta.

Kristillisessä kentässä tämä merkitsee sitä, että evankelistojen ja saarnaajien lisäksi tarvitaan myös opettajia ja apologeettoja.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että kristillisessä kentässä tarvitaan ammattikonnia, jotka ovat kierompia kuin kieroinkaan poliitikko. 

Raamatun tuntemus heikkenee jatkuvasti, ja erilaiset harhakuvitelmat kristillisestä uskosta lisääntyvät hälyttävästi.

Bullshit! Raamatusta tiedetään entistä enemmän ja selvät valeet eivät oikein vakuuta, joten kristillinen usko perustuu epätosiin premisseihin. Moraalittoman uskon vähenemistä voi tervehtiä pelkällä ilolla ja tyytyväisyydellä.

Se on varma merkki siitä, että jonkin ajan kuluttua ei enää myöskään tiedetä, keitä oikeastaan ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Toivottavasti näin on asia. Kyseisillä hahmoilla ei ole mitään reaalimaailman relevanssia, joten sellaiset joutavatkin unohtua. Niiden paikka on muinaisten myyttien joukossa.

Leifin kirjoituksen kymmenen vuoden takaa voi lukea tuolta:

http://www.taiwas.net/opetus/nummela/uskon_puolustus.htm

Leifin pitkään jatkunut epärehellisyys ei ole oireellista. Se on jo patologista.